Kenraali Mkarovin puhe herätti melkoisen myrskyn maassamme. Puheen pääasian - hän piti Suomen Nato-liittoutumista uhkana Venäjän turvallisuudelle - ei pitäisi olla mikään uutinen Suomelle, onhan se tuotu esiin monissa yhteyksissä. Ulkopoliittisen johdon vakuuttelut siitä, että natottumisemme ei suuntaudu ketään vastaan, tuskin vakuuttavat venäläisiä, sillä Naton aseet suuntautuvat edelleen Venäjää vastaan ja uudet Naton jäsenet ovat hakeutuneet sinne nimenomaan Venäjän pelossa.
Jopa huvittavaa ovat politiikkojemme vakuuttelut, että Suomi tekee itsenäisesti ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa. Maamme on korviaan myöten liittoutunut EU-jäsenyyden, Nato-kumppanuuden ja pohjoismaisen yhteistyön kautta länsimaihin, että todellisuudessa itsenäisyydestämme on jäljellä vain rippeet. Mutta kysymys onkin siitä, että haluamme pitää hajurakoa Venäjään ja korostaa itsenäisyyttämme nimenomaan itäsuuntaan. Niinpä esim. yhteiset sotaharjoitukset Venäjän kanssa ovat edelleen kauhistus monille suomalaisille, vaikka vastaavat harjoitukset ovat käytäntö Nato-maiden kanssa joka vuosi.
Ehkä eniten herätti huomiota pääministeri Kataisen ylimielinen asenne Makarovin lausuntoihin. Kokoomuspuolueen mielestä Venäjä on päävastustajamme, vaikka sen johdossa onkin kokoomuksen veljespuolue. Porvarien veljeys ei kuitenkaan yllä rajaa pitemmälle - eihän se usein yllä edes kuntarajojen ylikään. Kataisen hallitukselta ei olekaan odotettavissa mitään myöteistä Venäjä-suhteiden kehittämisessä, mutta natoliittoutumisen edistämistä sitäkin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti