Tapiola rakennettiin 50- ja 60-luvuilla ajatuksena tarjota lapsiperheille edullisia asuntoja ja luoda uudenlainen puutarhakaupunki. Tapiolan sijainti oli silloin melko syrjäinen ja alueen rakennustehokkuus oli sen mukainen - aluetehokkuus on vain 0,25. Se oli kuitenkin tehokkaampi kuin Espoon väljät omakotialueet.
Tilanne on nyt aivan toisenlainen - Espoo on laajentunut pitkälle länteen uusilla tehokkailla asuinalueilla. Tapiola on jäänyt näiden ja Helsingin kantakaupungin väliin. Tapiolan rakentamista ei ole kuitenkaan tehostettu keskustaa lukuunottamatta, vaikka sen sijainti ja valmis infra antaisivatkin siihen hyvät mahdollisuudet. Tapiolan ympärille on myös noussut tehokasta työpaikkarakentamista, mutta Tapiola ei ole tarjonnut näiden työntekijöille juurikaan asumismahdollisuuksia.
Tapiolan asukasmäärä on nyt noin 15 000, kun se vielä 40 vuotta sitten oli 18 000. Samalla alueen väestörakenne on voimakkaasti vanhentunut ja lasten määrä on liki puolittunut. Alue on muuttunut lapsiperheistä hyvätuloisten eläkeläisten kaupungiksi. Lasten vähetessä on moni koulu ja päiväkoti jouduttu lopettamaan ja myös kaupalliset palvelut ovat kuihtuneet. Samalla asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin eikä alueelle olekaan tavallisille lapsiperheille mitään mahdollisuuksa muuttaa asumaan.
Tapiolan liikenteellinen sijainti on hyvä ja se vain paranee, kun metro valmistuu ja tulevaisuudessa myös uusi pikaraitiotie ajanee Tapiolan lävitse. Tämä edelleen korostaa Tapiolan mahdollisuuksia ottaa vastaan uusia asukkaita ja toimintoja.
Tapiolan kehittämisen ongelmaksi ovat kuitenkin nousseet suojelupyrkimykset. Museovirasto pitää aluetta "kansallismaisemana", jossa ei saisi muuttaa mitään. Vain keskusta ja sen eteläpuolinen alue ovat voineet kehittyä, mutta vanhan rakennuskaavan alue on viraston mielestä museoaluetta, jota se mustasukkaisesti vahtii. Myös keskustassa museovirasto vastustaa korkeata rakentamista, vaikka se on melkein ainoa rakentamissuunta, jotta alueelle voidaan edes jotain rakentaa.
Jos Tapiola halutaan säilyttää elävänä kaupunkina, joka tarjoaa asumismahdollisuuksia myös lapsiperheille ja ympäristön työntekijöille sekä monipuoliset kaupunkimaiset palvelut koko suuralueelle, edellyttää se tiukoista suojelutavoitteista tinkimistä. Alueelta onkin tutkittava mahdollisuuksia uusille rakentamistonteille. Tämä on mahdollista säilyttäen Tapiolan puutarhaluonne, vaikka kaikkia viherlänttejä ei voikaan säästää. Tapiolan puistojen määrä on niin suuri, että niistä on varaa hieman tinkiä. Tavoitteena voisi olla uusien asuntojen rakentaminen ainakin 2000-3000 asukkaalle. Rakentamisella tulisi myös tasapainoittaa alueen väestörakennetta eli suosia pienituloisia ja lapsiperheitä. Kun Tapiolan ympäristöön - Keilaniemeen ja Hagalundintien varrelle on lisäksi tulossa uutta asutusta, voidaan saada riittävä väestöpohja palvelujen kehittämiselle ja liikekeskuksen uudelle nousullekin.
Tapiolan kehittäminen on kestävän kehityksen mukaista, sillä alueen sijainti on keskeinen ja sen joukkoliikennepalvelut erinomaiset varsinkin kun metro otetaan käyttöön. Alueen rakentaminen ei myöskään edellyttä uuden infran rakentamista, mikä tulee yhteiskunnalle ja kaupungille edulliseksi.
Jos tiukoista suojeluvaatimuksista ei voida tinkiä, muuttuu Tapiola rikkaiden reservaatiksi kuihtuvine palveluineen ja rappeutuvine viheralueineen - museoalueeksi keskelle elävää pääkaupunkiseutua. Tämä on tuskin kenenkään edun mukaista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti