Tonttipäällikkö Eerolainen syyttää tämän päivän Hesarin Suurpelto-jutussa Espoon arvomaailmaa siitä, kaupunki ei pakkolunasta yksityisiä maita vaan lahjoittaa niille kaavoituksella suuret omaisuudet.
Suurpelto onkin hyvä esimerkki Espoon onnettomasta maa- ja kaavoituspolitiikasta. Vaikka alueelle on ollut tarkoitus muodostaa merkittävä uusi kaupunginosa, on yksityisille maanomistajille annettu valta kaavoittaa alue mielensä mukaan ja maksimoida voittonsa.
Ennen kaavoitusta v. 2006 valtuusto hyväksyi maankäyttösopimuksen maanomistajien kanssa. Sillä kaupunki luopui lain mukaisesta lunastusmahdollisuudestaan. Kun alueelle on tarkoitus osoittaa ainakin miljoonan kerrosneliömetrin verran rakennusoikeutta, nousee alueen maanarvo vähintään 500 miljoonan euron verran. Vaikka maanomistajílta peritäänkin takaisin alueen infran kustannukset, käärii muutama maanomistaja liiviinsä euroja ainakin 100 loton jättipotin verran. Tämä arvonnousun olisi saanut hyödykseen kaupunki, jos lunastusmahdollisuutta olisi käytetty. Espoon päättäjät ovat asettaneet kuitenkin maanomistajien edun yhteisen edun edelle maksoi mitä maksoi.
Muistini mukaan sopimus hyväksyttiin valtuustossa yksimielisesti, mikä on varsin kummallista. Miksi vasemmisto ei esittänyt silloin maiden lunastamista - tästä olisi hyvä saada jonkinlainen selitys silloisilta valtuutetuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti