Hesari julkaisi tänään ansiokkaasti tietoja tuloerojen kasvusta 90-luvun alusta lähtien. Rikkaus lähti kasaantumaan, kun pääomatulojen verotusta kevennettiin niin, että kupongin leikkaajia verotetaan keveämmin kuin työtuloja. Tämäkö on nyt sitä työllisyyden edistämistä, mistä mm. pääministeri Katainen on joka yhteydessä saarnannut. Todellisuudessa verotus houkuttelee muuttamaan tulot pääomatuloiksi eikä päinvastoin.
Mallia on otettu USAsta - tuosta uusliberalismin syntymaasta. Siellä saatiin uskoteltua päättäjille, että alhainen varakkaiden verotus lisää talouskasvua ja sitä kautta hedelmiä putoaa myös köyhemmille. Näinhän ei ole suinkaan ole käynyt, vaan talouden kasvulukemat ovat jatkuvasti pudonneet. Hillitön keinottelu, jonka suuret tulot ja omaisuudet sallivat, on johtanut koko maailman talouden pahimpaan kriisiin sitten 30-luvun. Mitkään uusliberalistien lupaukset eivät ole toteutuneet, mutta se ei ole pysäyttänyt aatteen etenemistä myös Suomeen.
Päävastuun tuloerojen kasvattamisesta kantaa epäilemättä oikeistomme, mutta myös vasemmisto on ollut mukana politiikan toteuttamisessa. Mainittavaa muutosta ei ole tuo myöskään nykyinen hallituksemme, vaikka sitä kovasti mm. Vasemmistoliiton taholta uskotellaan.
lauantai, 31. joulukuuta 2011
keskiviikko, 21. joulukuuta 2011
NATO-jäsenyys vastatuulessa
Uusin mielipidetutkimus osoittaa, että NATO-jäsenyyden kannatus on vain 16 prosenttia eli alimmillaan kymmeneen vuoteen. Pitkäaikainen median vyörytys jäsenyyden puolesta ei siis ole tuonut tulosta, vaikka pääosa mm. sanomalehtien päätoimittajista on jäsenyyden kannalta. Myös YLE:n toimittajien asenteet paistavat lävitse - ei presidentinvaalitenttiä, missä toimittajat eivät pelottelisi Venäjän kuvitellulla uhalla.
NATO- jäsenyys ei lisäisi maamme turvallisuutta, vaan päinvastoin vähentäisi sitä. NATO suuntautuu edelleen Venäjä vastaan eikä naapurimme katsoisi hyvällä vastustajan sotavoimien sijoittumista Pietarin ja Muurmanskin lähietäisyydelle. Jännitys itärajallamme lisääntyisi ja kanssakäyminen Venäjän kanssa vaikeutuisi.
Muualla maailmassa joutuisimme uuden liittolaisemme - USA:n apuriksi. USA ei presidentin vaihtumisesta huolimatta ole oleellisesti muuttanut ulkopolitiikkaansa, vaan varjelee mustasukkaisesti etujaan ympäri maailmaa. Vaara joutuminen selkkauksiin ja terrorismin kohteeksi kasvaisi, mikä ei mitenkään olisi etumme mukaista.
Liittoutumista on usein perusteltu sillä, että tällöin voimme päästä pöytiin, missä päätetään turvallisuudestamme. NATO ei kuitenkaan ole ainoa organisaatio, joka vaikuttaa alueemme turvallisuuteen. Niitä tehdään myös Venäjällä, Ruotsissa ja muissa naapurimaissamme. Mahdollisuudet vaikuttaa näihin päätöksiin voisivat heikentyä oleellisesti, jos olisimme liittokunnan jäsen, joihin nämä eivät kuulu. Liittoutumattomuus antaa meille myös paremmat mahdollisuudet sovitella puolueettomana maapallon konflikteja ja osallistua rauhanturvatyöhön.
Mielialojen muutos näkyy myös presidenttiehdokkaiden kamppanjoissa. Kukaan ehdokkaista ei ole ilmoittautunut NATO-jäsenyyden kannattajiksi, vaikka erityisesti Niinistö ja Lipponen ovat aikaisemmin sitä enemmän tai vähemmän puolustaneet. Näiden herrojen takinkäännöksiin ei ole kuitenkaan syytä täysin luottaa, sillä kysymys voi olla vain väliaikaisesta taktikoinnista, joka voidaan myöhemmin unohtaa, jos tilanne sen mahdollistaa.
Jos NATO-myönteinen kokoomus kasvattaa edelleen kannatustaan, voi se seuraavalla eduskuntakaudella ajaa suuremmalla voimalla tavoitettaan. Tällöin oman puolueen presidentti auttaisi tietenkin puolueen NATO-tavoitteita. Tilanteeseen viittaavat myös Niinistön puheet mahdollisesta kansanäänestyksestä NATO-jäsenyydestä. Mitään äänestystähän ei tarvita, ellei ole olemassa esitystä jäsenyyden hyväksymisestä. Siinä vaiheessa asia on jo valmisteltu ja pohjustettu varsin pitkälle.
NATO- jäsenyys ei lisäisi maamme turvallisuutta, vaan päinvastoin vähentäisi sitä. NATO suuntautuu edelleen Venäjä vastaan eikä naapurimme katsoisi hyvällä vastustajan sotavoimien sijoittumista Pietarin ja Muurmanskin lähietäisyydelle. Jännitys itärajallamme lisääntyisi ja kanssakäyminen Venäjän kanssa vaikeutuisi.
Muualla maailmassa joutuisimme uuden liittolaisemme - USA:n apuriksi. USA ei presidentin vaihtumisesta huolimatta ole oleellisesti muuttanut ulkopolitiikkaansa, vaan varjelee mustasukkaisesti etujaan ympäri maailmaa. Vaara joutuminen selkkauksiin ja terrorismin kohteeksi kasvaisi, mikä ei mitenkään olisi etumme mukaista.
Liittoutumista on usein perusteltu sillä, että tällöin voimme päästä pöytiin, missä päätetään turvallisuudestamme. NATO ei kuitenkaan ole ainoa organisaatio, joka vaikuttaa alueemme turvallisuuteen. Niitä tehdään myös Venäjällä, Ruotsissa ja muissa naapurimaissamme. Mahdollisuudet vaikuttaa näihin päätöksiin voisivat heikentyä oleellisesti, jos olisimme liittokunnan jäsen, joihin nämä eivät kuulu. Liittoutumattomuus antaa meille myös paremmat mahdollisuudet sovitella puolueettomana maapallon konflikteja ja osallistua rauhanturvatyöhön.
Mielialojen muutos näkyy myös presidenttiehdokkaiden kamppanjoissa. Kukaan ehdokkaista ei ole ilmoittautunut NATO-jäsenyyden kannattajiksi, vaikka erityisesti Niinistö ja Lipponen ovat aikaisemmin sitä enemmän tai vähemmän puolustaneet. Näiden herrojen takinkäännöksiin ei ole kuitenkaan syytä täysin luottaa, sillä kysymys voi olla vain väliaikaisesta taktikoinnista, joka voidaan myöhemmin unohtaa, jos tilanne sen mahdollistaa.
Jos NATO-myönteinen kokoomus kasvattaa edelleen kannatustaan, voi se seuraavalla eduskuntakaudella ajaa suuremmalla voimalla tavoitettaan. Tällöin oman puolueen presidentti auttaisi tietenkin puolueen NATO-tavoitteita. Tilanteeseen viittaavat myös Niinistön puheet mahdollisesta kansanäänestyksestä NATO-jäsenyydestä. Mitään äänestystähän ei tarvita, ellei ole olemassa esitystä jäsenyyden hyväksymisestä. Siinä vaiheessa asia on jo valmisteltu ja pohjustettu varsin pitkälle.
sunnuntai, 11. joulukuuta 2011
Johtopäätösten aika?
EU:n huippukokous ei ratkaissut euron kriisiä, vaikka sen sanottiin ratkaisevan euron tulevaisuuden. Kokouksen tulokset ovat synnyttäneet jälkipyykkiä myös Suomessa.
Ennen kokousta eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi, että pysyvän vakausrahaston päätöksenteko edellyttää yksimielisyyttä, jotta päätösvalta valtiomme varojen käytöstä pysyy perustuslain mukaisesti eduskunnalla. Jo valiokunnan kokouksessa kokoomuksen Sasi jätti päätökseen eriävän mielipiteen. Nyt myös Paavo Lipponen ja Aleksander Stubb ovat esittäneet perustuslain luovaa tulkintaa eli toisinsanoien perustuslakivaliokunnan on luovuttava kannastaan.
Perustuslakimme lähtökohtana on maamme suvenereenisuus, mikä ei tietenkään sovi EU-kauteen. Uuden talousliiton tarkoitus on, että ylintä päätösvaltaa myös talousasioissa siirretään EUn elimille. Uusi tilanne edellyttää nyt perusteellista keskustelua maamme ja EUn suhteista, mikä olisi pitänyt käydä jo vuosia sitten. Myöskään presidenttiehdokkaat eivät pääse pelkällä verbaaliakrobatialla tästä kysymyksestä, vaikka esim. Niinistö haluaakin väistellä kaikkia selviä kannanottoja.
Tämän päivän Hesari valitti nationalismin nousua Euroopassa. Pääkirjoituksessa rinnastettiin nationalismi ja pyrkimys säilyttää kansallinen itsemääräämisoikeus. Näinhän asia ei tietenkään ole, sillä nationalismia eli vihamielisyyttä toisia kansakuntia vastaan synnyttää juuri tunne itsemääräämisoikeuden menettämisestä ja toisten valtioiden määräämisvallan alle jäämisestä. Hesarin mukaan varmaankin myös Neuvostoliitossa esiintynyt kansallismielisyys oli vahingollista, vaikka se juuri hajotti koko liittovaltion.
Eurokriisissä on ollut kysymys myös siitä, mikä on velkaantuneille maille lainoja antaneiden pankkien ja muiden sijoittajien vastuu. Nythän niiden tappiot on päätetty siirtää valtioille ja viime kädessä veronmaksajille. Kataisen hallitus on kuitenkin julistanut pitävänsä kiinni sijoittajanvastuista. Talousliiton perustamiskokouksessa päätettiin kuitenkin luopua sijoittajien vastuusta IMF:n käytännön mukaisesti, kuten EUn presidentti selväsanaisesti ilmoitti. Kuitenkin pääministeri Katainen ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki ovat väittäneet, että sijoittajien vastuusta ei luovuttu.
Ilmeistä kuitenkin on, että jo ennestään heiveröistä sijoittajanvastuusta on nyt oleellisesti heikennetty, minkä luulisi aiheuttavan johtopäätöksiä ainakin vasemmistossa.
Ennen kokousta eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi, että pysyvän vakausrahaston päätöksenteko edellyttää yksimielisyyttä, jotta päätösvalta valtiomme varojen käytöstä pysyy perustuslain mukaisesti eduskunnalla. Jo valiokunnan kokouksessa kokoomuksen Sasi jätti päätökseen eriävän mielipiteen. Nyt myös Paavo Lipponen ja Aleksander Stubb ovat esittäneet perustuslain luovaa tulkintaa eli toisinsanoien perustuslakivaliokunnan on luovuttava kannastaan.
Perustuslakimme lähtökohtana on maamme suvenereenisuus, mikä ei tietenkään sovi EU-kauteen. Uuden talousliiton tarkoitus on, että ylintä päätösvaltaa myös talousasioissa siirretään EUn elimille. Uusi tilanne edellyttää nyt perusteellista keskustelua maamme ja EUn suhteista, mikä olisi pitänyt käydä jo vuosia sitten. Myöskään presidenttiehdokkaat eivät pääse pelkällä verbaaliakrobatialla tästä kysymyksestä, vaikka esim. Niinistö haluaakin väistellä kaikkia selviä kannanottoja.
Tämän päivän Hesari valitti nationalismin nousua Euroopassa. Pääkirjoituksessa rinnastettiin nationalismi ja pyrkimys säilyttää kansallinen itsemääräämisoikeus. Näinhän asia ei tietenkään ole, sillä nationalismia eli vihamielisyyttä toisia kansakuntia vastaan synnyttää juuri tunne itsemääräämisoikeuden menettämisestä ja toisten valtioiden määräämisvallan alle jäämisestä. Hesarin mukaan varmaankin myös Neuvostoliitossa esiintynyt kansallismielisyys oli vahingollista, vaikka se juuri hajotti koko liittovaltion.
Eurokriisissä on ollut kysymys myös siitä, mikä on velkaantuneille maille lainoja antaneiden pankkien ja muiden sijoittajien vastuu. Nythän niiden tappiot on päätetty siirtää valtioille ja viime kädessä veronmaksajille. Kataisen hallitus on kuitenkin julistanut pitävänsä kiinni sijoittajanvastuista. Talousliiton perustamiskokouksessa päätettiin kuitenkin luopua sijoittajien vastuusta IMF:n käytännön mukaisesti, kuten EUn presidentti selväsanaisesti ilmoitti. Kuitenkin pääministeri Katainen ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki ovat väittäneet, että sijoittajien vastuusta ei luovuttu.
Ilmeistä kuitenkin on, että jo ennestään heiveröistä sijoittajanvastuusta on nyt oleellisesti heikennetty, minkä luulisi aiheuttavan johtopäätöksiä ainakin vasemmistossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)