Lentomelu

Lentokentän uusi ympäristölupa on saanut kentän ympäristön kunnilta karvat pystyyn. Lentomelun kasvu häiritsee asukkaita ja rajoittaa uusien asuinalueiden rakentamista kentän ympäristössä mm. Vantaalla ja Keravalla.

Vantaan lentokenttä on tietenkin elintärkeä koko Suomelle Helsingin seudusta puhumattakaan. Meluongelmiin on kuitenkin pystyttävä puuttumaan niin, että melualue ei enää laajene ja että melusta kärsivien tuskaa vähennetään. Meluhaitoista on myös saatava korvaus, josta kentän omistaja eli Finnavia on vastuussa. Ympäristöluvilla asia ei pelkästään hoidu.

Yksi keino rajoittaa meluhaittoja on siirtää lentoliikennettä muille kentille, joissa haitat ovat vähäisempiä. Helsinki-Vantaalle on nyt keskittynyt valtaosa ulkomaanliikenteestä ja sitä luulisi olevan mahdollista siirtää esim. Tampereen, Oulun ja Kuopion kentille. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että uusi liikenneministeri ottaa asian haltuunsa ja käynnistää selvitystyön asiasta.

Lentoyhteyksien parantamisella "maaseutukentillä" on myös aluepoliittista merkitystä, sillä yritykset sijoittuvat mielellään sinne, mistä on hyvät yhteydet ulkomaille. Myös lentokenttien talouden kannalta tasapuolisempi liikenteen jakautuminen on eduksi.

Suomi eturintamassa?

Maailmantalous näyttää kääntyvän jälleen uuteen taantumaan, jonka perussyynä voi pitää USAn ja muiden ns. kehittyneiden maiden velkaantuneisuutta ja kyvyttömyyttä taloudelliseen kasvuun. Uusliberaalit talousopit eivät ole päteneet niinkuin on uskottu.

EU:n yritys vastata taloudelliseen haasteeseen on ollut yhteinen valuutta. Käytäntö on kuitenkin osoittanut epäilyt oikeaksi - yhteinen valuutta vaatii myös yhteisen talouspolitiikan, joka vaatii taas yhteisen päätöksenteon eli liittovaltiorakenteen.

Vaikka EUsta liittovaltiota onkin pikkuhiljaa luota, on ratkaisevien askeleiden teko edelleen kesken. Ne tuskin onnistuvatkaan, sillä niin epäyhtenäinen EU-alue on rakenteeltaan ja kulttuuriltaan taloustilanteesta puhumattakaan. Edessä onkin todennäköinen euroalueen hajoaminen. Sen nopeus riippuu paljon maailmantalouden kehityksestä, johon vastaaminen johtanee yhä kansallisimpiin ratkaisuihin. Tästähän Suomenkin erivapauksien hakeminen takausvaatimuksillaan on osoitus. Ehkä Suomi onkin nyt edistyksen eturintamassa tahtomattaankin?

Kaupungin rahastot

Espoon kaupunki möi energiayhtiönsä vuosina 2001 ja 2006 ja sai myyntituloja yli 500 miljoonaa euroa. Rahat sijoitettiin rahastojen kautta erilaisiin osakkeisiin ja muihin arvopapereihin.

Rahastojen tuotto ei ole ollut kehuttava - toisen rahaston vuosituotto on ollut 3,6 % ja toisen 2,4 %. Myyntituottojen arvo on siis pystytty juuri ja juuri säilyttämään, mutta reaalituottoa ei ole tullut kuin nimeksi. Mm. eläkevakuutusyhtiöiden sijoitukset ovat tuottaneet paremmin kuin mihin kaupungin kilpailuttamat sijoituspalveluyhtiöt ovat pystyneet.

Toinen asia on, kuuluuko kaupungin tehtäviin sijoitustoiminta. Kaupungin tehtävänä on tuottaa asukkailleen erilaisia palveluja eikä ottaa riskejä sijoitusmarkkinoilla. Erityisesti nyt näyttää sijoitustoiminnan näkymät erityisen huonolta ja onkin pelättävissä, että rahastojen arvo tulee hupenemaan maailmanlaajuisessa talouden lamassa.

Energiayhtiöiden myynti oli virheliike, mutta niiden myyntitulot olisi voinut ja voi edelleenkin käyttää huomattavasti järkevämmin kuin riskisijoitukset. Aina hyvä sijoitusmuoto on maanhankinta. Sadoilla miljoonilla euroilla olisi voitu hankkia satoja hehtaareita raakamaata ja käyttää maat asuntotuotantoon ja muuhun rakentamiseen. Kaavoittamalla maata voidaan maiden arvo moninkertaistaa helposti, jolloin tuotot ovat aivan eri luokkaa kuin mahdollisuudet osake- ja korkosijoituksissa.

Omat maat antavat luonnollisesti myös aivan toisenlaiset mahdollisuudet lisätä kaupungin omaa asuntotuotatoa, tuottaa kohtuuhintaisia asuntoja ja hillitä asuntojen hintojen nousua seudulla.

Miksi näin ei sitten ole toimittu? Syytä voi etsiä Espoon kehittymättömästä maapolitiikasta, jossa ei oikein mikään poliittinen ryhmä ole ollut aktiivinen. Oikeistolle oman maan hankinta on jopa vastenmielistä, sillä mieluummin he tukeutuvat yksityisiin toimijoihin, joihin hyvät suhteet ovat taanneet myös vaalirahoituksen. Korkeat asuntojen hinnat ovat hoitaneet myös oikeistolle edullisen väestökehityksen eli köyhät on onnistuttu eristämään kaupungin rajojen ulkopuolelle melko tehokkaasti.