Ei hurraamisen aihetta

Epäsäätyinen Kataisen hallitus sai siunauksen eduskunnassa. Vasemmistoliitto meni hallitukseen erimielisenä ja ilmeisesti eduskuntaryhmä tulee ennenpitkää hajoamaan.

Puoluejohdon mielestä hallituksesta käsin voidaan vaikuttaa paremmin asioihin kuin oppositiosta huutelemalla. Vaikuttaa varmaan voidaankin, mutta päävaikutus voi olla se, että puolue joutuu tukemaan tavoitteidensa ja äänestäjiensä etujen vastaista politiikkaa ja näin menettämään kasvonsa ja kannatuksensa. Tilannetta ei paranna väistämätön julkinen riitely ja hajanaisuus.

Hallitusohjelmassa on tietenkin paljon hyvääkin kuten pyrkimys vähentää harmaata taloutta ja ilmastonmuutoksén torjunta. Mutta hallituksen päälinjana on supistaa julkista taloutta ja sitä kautta palveluja ja sosiaalisia tulonsiirtoja. Verotuksen progressiivisuus ei väitteistä huolimatta lisäänny eikä paljon mainostettu perusturvan nostaminenkaan tuo todellisuudessa kuin vähäistä parannusta.

Vasemmistoliiton ministeripaikoissa ei paljon ole hurraamista. Arhinmäki saa tosin keekoilla ministerinä lukuisissa kulttuririennoissa, mutta poliittista merkitystä ei postilla paljon ole. Kultturiministerin saama julkisuus taitaakin olla hallitukseenosallistumisen tärkein myönteinen merkitys, mutta puolueen äänestäjäkuntaa se tuskin paljon lämmittää.

Liikenneministeriä käy hieman sääliksi - liikenneverkkojen rapistumista ei estetä supistuvilla määrähahoilla, josta ministeri saa kuulla kunniansa. Kainuun tyttö pitänee huolen kuitenkin omien seutujensa asioista, jolloin mm. Uudenmaan ongelmien hoito saa jäädä vähemmälle.

Politiikan suunnan muutos?

Jutta Urpilainen mainosti uutta hallitusohjelmaa politiikan suunnan muutoksena, mitä vaalituloskin edellyttää. Paavo Arhinmäen mielestä vasemmistolainen voi ylpeänä puolustaa ohjelmaa. Näin siis vasemmiston johtajat ovat saaneet aikaan todellisen ihmeen: kokoomusjohtoinen hallitus on muuttamassa maamme politiikkaa perusteellisesti vasemmistolaiseen suuntaan.

Ehkä osaa tästä ylistyksestä on kuitenkin pidettävä huonon omantunnon peittelynä, kun ollaan menossa yhteistyöhön oikeiston pääpuolueen kanssa. Kannattajat on saatava jotenkin vakuuttumaan ratkaisun oikeutuksesta.

Tarkempi ohjelmaan tutustuminen palauttaa kuitenkin maanpinnalle. Vasemmiston suurin saavutus on 100 euron korotus perusturvaan, mikä on tietenkin paljon enemmän kuin mitä edelliset hallitukset ovat aikaansaaneet. Nämähän ovat jäädyttäneet ko. turvan tason pitkäksi aikaa. Kun otetaan huomioon kuitenkin ohjelman mukaiset kulutusverojen korotukset ja mm. lääkekorvausten pieneneminen sekä todennäköinen kunnallisverojen nousu, ei köyhimmille jää neljän vuoden kuluttua juurikaan reaalinousua käteen. Toimeentulon perusosa on silloin jo reaalisesti reippaasti laskenut huolimatta kuuden prosentin korotuksesta, koska inflaatio neljän vuoden aikana on ainakin 10 %. Kovin suurta meteliä en pitäisi siis näistä saavutuksista, mutta propagandahan on erikseen, kun epäilyttävää yhteistyötä kokoomuksen kanssa on jotenkin puolusteltava.

Persujen vaalivoitto perustui erityisesti harjoitetun EU-politiikan vastaisuuteen. Uusi hallitus aikoo kuitenkin tukea edelleen EU:n pysyvää vakausrahastoa, joka sitoo Suomenkin jatkossa vararikkoon joutuneiden euromaiden tukemiseen eli vanha linja jatkuu, vaikka vaalitulos muuta edellyttääkin.

HS ja Louko

Hesari julkaisi sopivasti valtuuston kokouksen aattona näyttävän jutun Loukosta, joka nuoleskelussaan ja kritiiköttömyydessään on omaa laatuaan. Jutun on kirjoittanut Loukon "hovitoimittajana" tunnettu Päivi Punkka-Hänninen. Juttu kertoo paljon paitsi Loukon suhteista mediaan myös Hesarin yhteyksistä rakennusteollisuuteen ja Espoon kokoomusjohtoon.

Sanoma Oy julkaisee myös Rakennuslehteä, joka on rakennusteollisuuden ja rakennusliikkeiden äänitorvi. Lehti on myös hoitanut rakennusalan suhteita kunnallisiin päättäjiin mm. järjestämällä pitkiä ulkomaanmatkoja ao. instanssien johtaville edustajille.

Loukon tuomio valtuustossa

Louko on syyllistynyt lahjomarikokseen, jossa hän on ottanut vastaan etuisuuksia, jotka asettavat hänen toimintansa puolueettomuuden kyseenalaiseksi. Louko onkin virassaan ajanut innokkaasti eräiden rakennusliikkeiden ja muiden suurten yritysten etuja, niin että yksityinen etu on asetettu yleisen edun edelle. Kysymys ei ole mistään pikkuasioista, vaan suurien rakennusalueiden kaavoituksesta ja merkittävistä rakennushankkeista. Samalla Louko on antanut esimerkkiä alemmille virkamiehille ja levittänyt kyseenalaista moraalia kaupungin valmistelukoneistoon.

Huomatus on vähintä, mitä valtuusto voi tässä tapauksessa tehdä, mutta sekin vaikuttaa kovin vähäiseltä toimenpiteeltä, kun otetaan huomioon Loukon toimien merkittävyys kaupungin kannalta.

Takinkääntö on vaikeutunut

Kataisen hallituksen muodostusyritys päättyi niinkuin sen tulikin päättyä. On melko epätoivoista yrittää sovittaa yhteen täysin erilaisia kantoja niin ulko-, talous-, vero- kun sosiaalipolitiikastakin. Sopu olisi edellyttänyt joiltain osapuolelta melkoista takinkääntöä. Näitähän on kyllä aikaisemmin nähty mm. 90-luvulla, mutta persujen vaalivoitto ja Soinin tökeröt takinkäännösyritykset tekivät sen nyt poliittisesti mahdottomaksi. Vaikka demareiden ja joidenkin vasureiden hallitusinto olikin suuri, ei kantti kestänyt vaaleja ennen annettujen lupausten pettämistä. Tässä suhteessa olemme siis astuneet askeleen eteenpäin.

On arvoitus, luulivatko jotkut vasureiden johdosta todella, että kokoomus voi taipua mm. veropolitiikassa tuloerojen kaventamisen kannalle. Tällaista naivuutta ei odottaisi kokeneilta politiikoilta, mutta vain pari kansanedustajaa kuten Markus Mustajärvi antoi ymmärtää, että ne ovat haavetta vain. Arhinmäen hoipertelu on toivottavasti ohimenevää ja luottamus häneen voi vielä palautua.

Sixpack-hallitus olisi demokratian kannalta ollut melkoinen takaisku. Hallituksessa olisivat istuneet niin oikeisto kuin vasemmistokin ja oppositiossa taas vaalien suurin häviäjä ja voittaja. Samapa siis ketä äänestää - sama meno jatkuu eikä puolueita pysty erottamaan toisistaan kuin johtajien naaman ja propagandan perusteella.