Vaalitulos

Vaalitulos oli sellainen kuin oli pelättävissäkin. Kokoomuksesta tuli suurin puolue ensimmäisen kerran Suomen historiassa ja Soinin puolue sai murskavoiton. Vasemmiston kannatus laski jälleen ja on nyt historiallisen alhainen.

Protestin kanavoituminen persuihin on vaalien tärkein tulos. Soini kykeni esiintymään uutena voimana, joka uskaltaa asettaa EU-kuviot, maahanmuuton, tuloerojen kasvun ja ”vanhojen puolueiden” vallan kyseenalaiseksi. Maahanmuuttovastaisuus pidettiin vaalien alla melko piilossa, mutta eduskuntaan pääsi useita äärioikeistolaisia tyyppejä.

Perinteisesti vasemmisto on kyennyt esiintymään porvarillisen yhteiskunnan vastavoimana, mutta kyky siihen on oleellisesti heikentynyt. Syyt löytyvät Lipposten hallitusten politiikasta, joissa koko vasemmisto yhdessä kokoomuksen kanssa heikensi sosiaaliturvaa ja lisäsi tuloeroja. Suhtautuminen EU:hun on myös ollut milloin mitäkin – vain pieni osa vasemmistosta on asettanut liittovaltiokehityksen kyseenalaiseksi.

Kokoomukselle vaalitulos voi olla Pyrrhoksen voitto, sillä jos se ei kykene muodostamaan toimintakykyistä hallitusta, on se melkoinen arvovaltatappio puolueelle. Demarit ovat myös vaikeassa tilanteessa, sillä Portugalin tukipaketin kaataminen ja EU-kriisin syventäminen olisi tälle EU-intoilijalle varsinainen takinkäännös.

Soinin eduskuntaryhmä ei vaikuta kaksiselta – kirjava joukko valtakunnan politiikassa kokemattomia ihmisiä, joista monen kykyäkin voi epäillä. Hinku hallitukseen on kuitenkin kova ja siinä voi takki sekä kääntyä moneen kertaan että pahasti ryvettyäkin, kun kokeneemmat hallituskumppanit määräävät tahdin.

Vihreille tappio tuli yllätyksenä – he ehkä kuvittelivat ydinvoimalaonnettomuuden antavan nostetta, mutta samaistuminen oikeistolaiseen hallituspolitiikkaan vei kannatuksen.

Vaalitaistelun loppusuoralla

Vaalitaistelun loppusuoralla gallupit lupailevat hallitusrintaman menettävän, mutta kokoomus uhkaa nousta suurimmaksi puolueeksi ja opposition voitto tuhrautuu Soinin puolueen riemumarssiksi. Oikeisto uhkaa voittaa siis kahdella rintamalla – paljon ei lämmitä vasemmiston kannatuksen hienoinen kasvu viime metreillä.

Vaalianalyysin aika on ensi viikolla, mutta jotain voi jo nyt sanoa. Kokoomuksen menestyminen johtuu paljolti Kataisen poliittisista ansioista. Peruskonservatiivisesta ja suurpääoman etuja ajavasta puolueesta on hän pystynyt luomaan kuvan edistyksellisenä, liberaalina, työllistävänä ja jopa välittävänä liikkeenä. Silmänkääntötemppua ei voi kuin ihailla, mutta jotain se kertoo myös vasemmiston tilasta ja menneistä synneistä.

Vaalikeskusteluja ovat hallinneet talouspoliittiset kysymykset ja suhtautuminen euron pelastamiseen. Oikeiston voitto tulee näkymään vaalien jälkeen ennennäkemättöminä leikkauslistoina ja hyvinvointivaltion alasajamisena. Tästä huolimatta kokoomus on vaalitaistelussa heiluttanut hyvinvointivaltion lippua ilman mitään sisältöä.

Ulkopolitiikka on jäänyt melkein täysin sivuun vaalikeskustelussa, vaikka Wikileaks- paljastukset olisivat antaneet mahdollisuuden nostaa sen vaalien yhdeksi pääkysymykseksi. Kokoomuksen pyrkimys pitää ulkopolitiikka Stubbin karisman tasolla on kuitenkin onnistunut.

Soinin nousu opposition päähahmoksi on perusteellisemmankin messun paikka. Soini on pystynyt esiintymään melkein uskottavasti työväen etujen ajajana ilman minkäänlaista näyttöä. Vasemmistonliitto on parantanut tahtiaan loppua kohden, mutta uskottavuutta on haitannut taka-alalle jääminen työllisyyskysymyksissä.

Vaalit ratkaistaan tietenkin uurnilla – itse menen kirjoittamaan vaalilippuun numeron 291, mikä on nuoren kyvyn Antero Eerolan numero. Tässä hänen blogisivunsa osoite: http://www.anteroeerola.fi/

Espoon kuplat puhkeavat

Suupellon suunnitelmat ovat muuttumassa. Marketta Kokkosen unelma omavaraisesta kaupungista, jossa asunnot, työpaikat ja palvelut ovat samalla alueella ja jossa ihmiset voivat jopa elinikäisesti oppia, kaatui omaan mahdottomuuteensa. Pääkaupunkiseutu on yhtenäinen asunto- ja työmarkkina-alue, minne ei voi syntyä mitään erillisiä omaehtoisia kaupunkeja.

Suurpellosta tulee irrallinen lähiö kauaksi tehokkaasta joukkoliikenteestä ja kaupunkikeskuksista. Kun suuri osa alueesta on vielä toteuttamiskustannuksiltaan melko kallista, on alueen toteutuminen asuinalueenakin vielä epävarmaa, sillä mitään erityisiä vetovoimatekijöitä alueelta on vaikea löytää. Jonkulaisen ekoleiman lyöminenkin alueelle vaikuttaa varsin epäuskottavalta.

Toiveita on asetettu myös uuden pikaraitiotieverkon syntymisestä Espooseen, missä Suurpelto olisi merkittävä solmukohta. Viime viikolla hyväksytty Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma viskaa kuitenkin kylmää vettä tällaisten haaveiden niskaan. HLJssa on esitetty Espooseen vain yksi pikaraitiotie eli Raide-Jokeri. Muista linjoista ei ole edes mainintaa suunnitelmassa. Espoon raidevisiolla onkin enemmän poliittista merkitystä, jolla kokoomusjohtoinen kaupunkisuunnittelu uskottelee ihmisille, että hajanaisesta Espoosta on tehtävissä vielä ekologinen kaupunki Suurpeltoineen, Histoineen ja Espoonkartanoineen.