Vaalitulos oli sellainen kuin oli pelättävissäkin. Kokoomuksesta tuli suurin puolue ensimmäisen kerran Suomen historiassa ja Soinin puolue sai murskavoiton. Vasemmiston kannatus laski jälleen ja on nyt historiallisen alhainen.
Protestin kanavoituminen persuihin on vaalien tärkein tulos. Soini kykeni esiintymään uutena voimana, joka uskaltaa asettaa EU-kuviot, maahanmuuton, tuloerojen kasvun ja ”vanhojen puolueiden” vallan kyseenalaiseksi. Maahanmuuttovastaisuus pidettiin vaalien alla melko piilossa, mutta eduskuntaan pääsi useita äärioikeistolaisia tyyppejä.
Perinteisesti vasemmisto on kyennyt esiintymään porvarillisen yhteiskunnan vastavoimana, mutta kyky siihen on oleellisesti heikentynyt. Syyt löytyvät Lipposten hallitusten politiikasta, joissa koko vasemmisto yhdessä kokoomuksen kanssa heikensi sosiaaliturvaa ja lisäsi tuloeroja. Suhtautuminen EU:hun on myös ollut milloin mitäkin – vain pieni osa vasemmistosta on asettanut liittovaltiokehityksen kyseenalaiseksi.
Kokoomukselle vaalitulos voi olla Pyrrhoksen voitto, sillä jos se ei kykene muodostamaan toimintakykyistä hallitusta, on se melkoinen arvovaltatappio puolueelle. Demarit ovat myös vaikeassa tilanteessa, sillä Portugalin tukipaketin kaataminen ja EU-kriisin syventäminen olisi tälle EU-intoilijalle varsinainen takinkäännös.
Soinin eduskuntaryhmä ei vaikuta kaksiselta – kirjava joukko valtakunnan politiikassa kokemattomia ihmisiä, joista monen kykyäkin voi epäillä. Hinku hallitukseen on kuitenkin kova ja siinä voi takki sekä kääntyä moneen kertaan että pahasti ryvettyäkin, kun kokeneemmat hallituskumppanit määräävät tahdin.
Vihreille tappio tuli yllätyksenä – he ehkä kuvittelivat ydinvoimalaonnettomuuden antavan nostetta, mutta samaistuminen oikeistolaiseen hallituspolitiikkaan vei kannatuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti