Espoon kaupunki on lainaamassa 10 miljoonaa euroa Tapiolan jalkapallohallihankkeelle. Hanke käsittää mm. 8000 hengen suljettavan katsomon. Hankkeen takana on muutama yksityishenkilö - mm. Toivo Sukari, mutta hankkeen takaajaksi he haluavat Espoon kaupungin. Hanke onkin sangen riskipitoinen ja perustuu suuriin yleisömääriin jalkapallo-otteluihin ja muihin kaupallisiin tilaisuuksiin.
Tapiolan urheilupuistossa on jo suuri yleisöhalli - jäähalliareena, joka tarjoaa mahdollisuuden järjestää mm. suuria konsertteja jääkiekko-otteluiden lisäksi. Helsinkiin on rakennettu muutama vuosi sitten uusi jalkapallostadion ja Leppävaarassa on hieno stadion melko vähäisessä käytössä. Kaiken järjen mukaan seudulla on jo tarpeeksi mahdollisuuksia jalkapallo-otteluille ja suurille yleisötilaisuuksille. Uusi hanke ei tulekaan välttämättömään tarpeeseen vaan laskelmiin, joita ei ole julkistettu. Onkin hyvin mahdollista, että koko hanke kaatuu vielä kaupungin käsiin, kun laskelmat pettävät.
Hallin rahoitusta on tarkoitus järjestää myös siten, että kaupunki sitoutuu ostamaan hallista 300 000 eurolla vuosittain harjoitusvuoroja. Jalkapallohalleja on jo Espoossa tarpeeksi ja jalkapallon harjoittaminen sisätiloissa ei ole sellaista toimintaa, jota kaupungin tulisi lisätä.
Paljon tähdellisempää olisi mm. saneerata Leppävaaran uimahalli, joka on rapistunut pahasti sekä lisätä muutenkin uimahallitarjontaa Espoossa. Tämän luulisi palvelevan kaupunkilaisia huomattavasti paremmin kuin jalkapalloilumahdollisuudet talvella.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Uudenmaan rakennemallit
Uudenmaan liitto on laatinut useita maankäytön rakennemalleja uuden maakuntakaavan laadinnan pohjaksi. Malleja on esitelty liiton nettisivuilla ja kuka tahansa voi niitä kommentoida. Rakennemallit perustuvat nopeaan väestökasvuun - 430 000 uutta asukasta vuoteen 2035 mennessä. Tämä on yli 100 000 asukasta enemmän kuin Tilastokeskuksen suunnite Uudellemaalle.
Rakennemalleista ei juuri ole käyty keskustelua julkisuudessa ja onkin pelättävissä, että koko homma jää suhteellisen pienen piirin päätettäväksi. Asia on kuitenkin vähintään yhtä tärkeä kuin esim. Ruotsin kuninkaalliset häät ja varmaan pitkävaikutteisempikin.
Useimmat mallit pohjautuvat raideliikenneverkkoon. Malli A pohjautuu nykyverkkoon, sen vahvistamiseen ja rakenteilla oleviin metroratoihin sekä Pisara-rataan. Malli edellyttää uuden maankäytön voimakasta keskittämistä asemien ympärille.
Mielenkiintoisia malleja ovat myös uusia vaihtoehtoisia ratayhteyksiä sisältävät mallit: joko Porvooseen, Klaukkalan kautta Hyvinkäälle tai Länsiradan sekä niiden varaan rakennettavat uudet kaupunkikeskukset.
Rakennemalleista on arvioitu mm. niiden taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia. Tulokset eivät yllätä. Malli A on paras miltei kaikkissa suhteissa - sen edellyttämät liikenneinvestoinnit ovat ylivoimaisesti pienimmät, se on kunnallistaloudellisesti edullisin, se aiheuttaa vähiten kasvihuonekaasupäästöjä ja se säästää eniten luonnonympäristöä.
Sen sijaan uusia ratayhteyksiä sisältävien mallien välille ei ole saatu merkittäviä eroja. Mallien toteuttaminen edellyttää suuria investointeja, mutta tietenkin ne tarjoavat laajemmin uusia rakentamismahdollisuuksia kuin malli A. Kunnallistaloudelliset erot malliin A on arvioitu kuitenkin turhan pieneksi, sillä käytetty menetelmä ei ota ollenkaan huomioon kunnallisten palvelujen erilaisia investointitarpeita. Tässä suhteessa malli A on todennäköisesti edullisin, sillä siinä voidaan käyttää hyväksi nykyisiä palveluja merkittävästi enemmän kuin uusia suuria alueita sisältävän mallit. Kyse on satojen miljoonien eurojen investoinneista.
Mallin A etuna on myös se, että se ei sisällä riskejä, jos väestökasvu tai taloudellinen kasvu jää vaatimattomammaksi kuin mallien kehittelyssä on oletettu. Jos kasvu sattuisi olemaan suurempi, on nykyratoja helppo jatkaa mm. Östersundomin ja Espoonlahteen. Uusien ratojen vaihtoehdoissa on vaarana niiden jääminen hukkainvestoinneiksi ja maankäytön hajoaminen tarpeettomaksi. Ratojen tarpeellisuutta olisikin tarkasteltava ensisijaisesti valtakunnallisten yhteyksien kannalta - uusia kaupunkikeskuksia niiden varaan ei ole syytä rakentaa.
Malli A edellyttää määrätietoista politiikka raideliikenneasemien ympäristön maankäytön tehostamiseksi. Monien Uudenmaan kuntien maankäyttöpolitiikan tuntien tämän onnistuminen edellyttää valtiolta huomattavasti vahvempaa maankäytön ohjausta kuin mitä tähän mennessä on nähty.
Rakennemalleista ei juuri ole käyty keskustelua julkisuudessa ja onkin pelättävissä, että koko homma jää suhteellisen pienen piirin päätettäväksi. Asia on kuitenkin vähintään yhtä tärkeä kuin esim. Ruotsin kuninkaalliset häät ja varmaan pitkävaikutteisempikin.
Useimmat mallit pohjautuvat raideliikenneverkkoon. Malli A pohjautuu nykyverkkoon, sen vahvistamiseen ja rakenteilla oleviin metroratoihin sekä Pisara-rataan. Malli edellyttää uuden maankäytön voimakasta keskittämistä asemien ympärille.
Mielenkiintoisia malleja ovat myös uusia vaihtoehtoisia ratayhteyksiä sisältävät mallit: joko Porvooseen, Klaukkalan kautta Hyvinkäälle tai Länsiradan sekä niiden varaan rakennettavat uudet kaupunkikeskukset.
Rakennemalleista on arvioitu mm. niiden taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia. Tulokset eivät yllätä. Malli A on paras miltei kaikkissa suhteissa - sen edellyttämät liikenneinvestoinnit ovat ylivoimaisesti pienimmät, se on kunnallistaloudellisesti edullisin, se aiheuttaa vähiten kasvihuonekaasupäästöjä ja se säästää eniten luonnonympäristöä.
Sen sijaan uusia ratayhteyksiä sisältävien mallien välille ei ole saatu merkittäviä eroja. Mallien toteuttaminen edellyttää suuria investointeja, mutta tietenkin ne tarjoavat laajemmin uusia rakentamismahdollisuuksia kuin malli A. Kunnallistaloudelliset erot malliin A on arvioitu kuitenkin turhan pieneksi, sillä käytetty menetelmä ei ota ollenkaan huomioon kunnallisten palvelujen erilaisia investointitarpeita. Tässä suhteessa malli A on todennäköisesti edullisin, sillä siinä voidaan käyttää hyväksi nykyisiä palveluja merkittävästi enemmän kuin uusia suuria alueita sisältävän mallit. Kyse on satojen miljoonien eurojen investoinneista.
Mallin A etuna on myös se, että se ei sisällä riskejä, jos väestökasvu tai taloudellinen kasvu jää vaatimattomammaksi kuin mallien kehittelyssä on oletettu. Jos kasvu sattuisi olemaan suurempi, on nykyratoja helppo jatkaa mm. Östersundomin ja Espoonlahteen. Uusien ratojen vaihtoehdoissa on vaarana niiden jääminen hukkainvestoinneiksi ja maankäytön hajoaminen tarpeettomaksi. Ratojen tarpeellisuutta olisikin tarkasteltava ensisijaisesti valtakunnallisten yhteyksien kannalta - uusia kaupunkikeskuksia niiden varaan ei ole syytä rakentaa.
Malli A edellyttää määrätietoista politiikka raideliikenneasemien ympäristön maankäytön tehostamiseksi. Monien Uudenmaan kuntien maankäyttöpolitiikan tuntien tämän onnistuminen edellyttää valtiolta huomattavasti vahvempaa maankäytön ohjausta kuin mitä tähän mennessä on nähty.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Rasismi nostaa päätään
Tunkkainen muukalaisviha tunkee esiin yhä enemmän. Eduskunnassa on tehty lakialoite kerjäämisen kieltämisestä. Sen osoitetta ei ole vaikea tunnistaa - Romanian romaanit, joiden syrjintä kotimaassa ei ole jättänyt heille paljon vaihtoehtoja.
Kerjäämistä on esiintynyt Suomessa kautta aikojen - niin romaanien kuin keräysluvalla toimivien erilaisten järjestöjenkin. Häiritsevyys on molemmissa samaa luokkaa - ehkä ovella ovelle-keräykset ovat vielä ikävämpiä kuin kadulla rahaa anovat. Todellisen köyhyyden näkeminen ilmielävänä on joillekin kuitenkin liikaa - heidän maailmankuvaansa ei yksinkertaisesti sovi se, että maailmassa on todella kurjissa olosuhteissa eläviä ihmisiä. Mistään järjestyshäiriöstä ei siis ole kysymys niinkuin eräät oikeistopoliitikot, YLEn aikaisen toimittajat ja jopa poliisit esittävät. Epäjärjestystä on aiheutunut korkeintaan asianomaisten pääkopassa.
Eipä uskoisi, että Suomen eduskunnasta löytyy kymmeniä kansanedustajia, jotka haluavat hoitaa romaanien köyhyyskysymyksen kieltämällä heiltä viimeisenkin mahdollisuuden hankkia elantonsa. Pääministeri Vanhanen katsoi vielä asiakseen säestää asiaa kehottamalla olemaan antamatta rahaa heille. Oikeistolaisten asenteiden kovuus yllättää jälleen, vaikka siihen luulisi jo tottuneen.
Kerjäämistä on esiintynyt Suomessa kautta aikojen - niin romaanien kuin keräysluvalla toimivien erilaisten järjestöjenkin. Häiritsevyys on molemmissa samaa luokkaa - ehkä ovella ovelle-keräykset ovat vielä ikävämpiä kuin kadulla rahaa anovat. Todellisen köyhyyden näkeminen ilmielävänä on joillekin kuitenkin liikaa - heidän maailmankuvaansa ei yksinkertaisesti sovi se, että maailmassa on todella kurjissa olosuhteissa eläviä ihmisiä. Mistään järjestyshäiriöstä ei siis ole kysymys niinkuin eräät oikeistopoliitikot, YLEn aikaisen toimittajat ja jopa poliisit esittävät. Epäjärjestystä on aiheutunut korkeintaan asianomaisten pääkopassa.
Eipä uskoisi, että Suomen eduskunnasta löytyy kymmeniä kansanedustajia, jotka haluavat hoitaa romaanien köyhyyskysymyksen kieltämällä heiltä viimeisenkin mahdollisuuden hankkia elantonsa. Pääministeri Vanhanen katsoi vielä asiakseen säestää asiaa kehottamalla olemaan antamatta rahaa heille. Oikeistolaisten asenteiden kovuus yllättää jälleen, vaikka siihen luulisi jo tottuneen.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Terveisiä Espoon kaupunkisuunnittelulle
Tänään on elämäni ensimmäinen päivä eläkeläisenä. Jatkan tosin edelleen tuntiopettajana ammattikorkeakoulussa.
Kaupunkisuunnittelutehtävissä tuli oltua vuodesta 1971 lähtien - ensin konsultilla pari vuotta. Sen jälkeen olen suunnitellut Espoon kaupunkia - ensin liikennesuunnittelijana, mutta suurimman osan aikaa yleiskaavainsinöörinä.
Alan valintaa en ole katunut koskaan. Tosin liikennesuunnittelu alkoi tympiä melko pian, mutta yleiskaavasuunnittelu on jaksanut kiinnostaa loppuun saakka. Yleiskaavasuunnittelussa parasta on sen kokonaisvaltaisuus - ratkaisuja joudutaan tarkastelemaan monilta eri puolilta eikä fakkiutuminen rasita.
Ehkä olisin töissä jatkanut jonkin aikaa edelleenkin, mutta työpaikan ilmapiiri alkoi ahdistaa. Muutama vuosi sitten menivät sukset pahasti ristiin kokoomuslaisen kaupunkisuunnittelupäällikön kanssa eikä sen jälkeen tehtävät pahemmin painaneet. Merkittäviä tehtäviä ei yksinkertaisesti annettu, vaikka niihin aktiivisesti pyrinkin. Melkein neljänkymmenen vuoden kokemus ei paljon painanut, sillä tärkeämpää oli turvata "oikeat" selvitykset ja suunnitelmien läpimeno niiden arveluttavuudesta huolimatta.
Espoo on Suomen tärkeimpiä kasvualueita - siksi kaupunkisuunnittelun surkea taso ei ole vahingoksi vain Espoolle vaan koko maallekin. Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa kuitenkin sen, että kunnat saavat hyvin itsenäisesti hoitaa maankäytön suunnittelunsa. Siinä eivät paljon paina maakuntakaavat tai alueellisten ympäristökeskusten ohjaus. Laissa on jotain mätää, jos jokin kunta saa toimia lain ja valtakunnallisten ohjeiden tosiasiallisesta tarkoituksesta piittaamatta.
Kaupunkisuunnittelutehtävissä tuli oltua vuodesta 1971 lähtien - ensin konsultilla pari vuotta. Sen jälkeen olen suunnitellut Espoon kaupunkia - ensin liikennesuunnittelijana, mutta suurimman osan aikaa yleiskaavainsinöörinä.
Alan valintaa en ole katunut koskaan. Tosin liikennesuunnittelu alkoi tympiä melko pian, mutta yleiskaavasuunnittelu on jaksanut kiinnostaa loppuun saakka. Yleiskaavasuunnittelussa parasta on sen kokonaisvaltaisuus - ratkaisuja joudutaan tarkastelemaan monilta eri puolilta eikä fakkiutuminen rasita.
Ehkä olisin töissä jatkanut jonkin aikaa edelleenkin, mutta työpaikan ilmapiiri alkoi ahdistaa. Muutama vuosi sitten menivät sukset pahasti ristiin kokoomuslaisen kaupunkisuunnittelupäällikön kanssa eikä sen jälkeen tehtävät pahemmin painaneet. Merkittäviä tehtäviä ei yksinkertaisesti annettu, vaikka niihin aktiivisesti pyrinkin. Melkein neljänkymmenen vuoden kokemus ei paljon painanut, sillä tärkeämpää oli turvata "oikeat" selvitykset ja suunnitelmien läpimeno niiden arveluttavuudesta huolimatta.
Espoo on Suomen tärkeimpiä kasvualueita - siksi kaupunkisuunnittelun surkea taso ei ole vahingoksi vain Espoolle vaan koko maallekin. Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa kuitenkin sen, että kunnat saavat hyvin itsenäisesti hoitaa maankäytön suunnittelunsa. Siinä eivät paljon paina maakuntakaavat tai alueellisten ympäristökeskusten ohjaus. Laissa on jotain mätää, jos jokin kunta saa toimia lain ja valtakunnallisten ohjeiden tosiasiallisesta tarkoituksesta piittaamatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)