Vihreiden vaatimukset

Vihreät vaativat 300 miljoonaa euroa seuraavaan hallitusohjelmaan käytettäväksi Uudenmaan ratainvestointeihin. Merkillinen vaatimus, sillä määrä ei riitä peittämään edes Kehäradan ja Länsimetron valtionosuuden kustannuksia. Eipä silti - muita hankkeita ei lähivuosina ehditä paljon käynnistääkään.

Ministeri Brax näyttää tykkäävän puutarhakaupungeista, joita radat yhdistäisivät. Kovin kaunista, mutta ei vähennä liikennettä, sillä kaupungeissa tulisi olla myös työpaikkoja. Ne taas tuppaavat sijoittumaan suuriin keskuksiin.

Hallituksen energiapolitiikka

Vanhasen hallitus teki varmaan kauaskantoisempia päätöksiä toiminta-aikanaan. Energiaratkaisuilla on monenlaisia vaikutuksia - ne vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöihin, luonto-olosuhteisiin, energian saatavuuteen ja hintoihin, elinkeinojen kehittämismahdollisuuksiin, alueiden kehittämiseen, kotitalouksien menoihin jne.

Päähuomio ratkaisuissa on kiinnitetty ydinvoimaloiden lupien määrään. Tälläkin on suuri merkitys, mutta ydinvoima on jo nyt merkittävä energiantuontantomuoto maassamme eikä ratkaisu sitä tule muuttamaan. Varmaan yksikin lupa olisi riittänyt turvaamaan sähkön saannin, mutta ratkaisulla kumarrettiin teollisuuden suuntaan todella syvästi.

Suurempi vahinko koituu Fortumin luvan hylkäämisestä. Loviisan voimala olisi ollut ainoa, jolla voidaan käyttää ydinvoimalaitosta myös kaukolämmön tuottamiseen. Näin olisi voitu vähentää jopa kuusi prosenttia maamme kasvihuonekaasupäästöjä, kun pääkaupunkiseudun fossiiliset laitokset olisi voitu ajaa alas. Nyt luvan saaneissa laitoksisssa suurin osa energiasta ajetaan mereen, mikä on järjetöntä energian tuhlausta. Tehokkaasta energian käytöstä ei ratkaisussa ole puhettakaan.

Erityisesti ihmetyttää, mihin tarvitaan sitä suurta lämpöenergiakapasiteetin lisäystä, mitä mm. puun massiivinen puun polttaminen merkitsee.

Vihreät ovat repivinään pelihousunsa, mutta jo hallitukseen mennessään he tiesivät, mitä tuleman pitää. Näyttäviä krokotiilin kyyneleitä on tietenkin nyt vuodatettava, mutta tuskinpa niillä on suurta poliittista merkitysä.

Lintulammen kohtalo

Espoon kaupunginvaltuusto päätti viime syksynä siirtää Suomenojan jätevedenpuhdistamon Blominmäkeen. Samalla se päätti, että lintulampi, jonka vieressä puhdistamo sijaitsee, säästetään ja sille varataan riittävät suoja-alueet. Siirtopäätöstä perusteltiin sillä, että nykyinen puhdistamotontti voidaan muuttaa tehokkaaksi rakennusalueeksi. Louko ja kaupunkisuunnittelupäällikkö Moilanen väittivät, että näin kaupunki voi saada jopa 250 miljoonan euron maanmyyntitulot. Nyt on aloitettu Suomenojan osayleiskaavan laatiminen, jossa molemmat lupaukset eli lintulammen säästäminen ja uusi rakentamisalue pitäisi lunastaa.

Tehtävä on melko mahdoton, sillä lintulammen suoja-alue vaatii niin laajan alueen, että uudelle rakentamisalueelle ei jää juurikaan tilaa. Tämä itse asiassa tiedettiin tai ainakin virkamiesten olisi pitänyt tietää jo siirtopäätöstä tehtäessä. Valtuustoa niin sanotusti kustiin silmään ja päätös siirrosta tehtiin väärin perustein. Mutta muuten sitä ei olisi syntynytkään.

Osayleiskaavan laatimisesta muodostuukin varsin mielenkiintoinen näytelmä, kun ristiriitaiset tavoitteet koitetaan täyttää. Tehtävää ei voi sanoa kadehdittavaksi. Nyt kuuleekin väitteitä, että mitään lintulampea ei ole olemassakaan eli valtuusto on tehnyt päätöksen, jota ei voi toteuttaa. Väite lintulammen olemattomuudesta on tietenkin mieletön - sen voi jokainen todeta paikan päällä käymällä. Lammen suojeluarvoa ei voikaan kiistää. Sen on todennut myös KHO kumotessaan Finnoonsataman kaavan sen vuoksi, että se uhkaa lammen suojeluarvoja.

Espoon viikunanlehti

Espoon kaupunki on innostunut sähköautoista. Nyt Mankkaan varikolle on hankittu oikein aurinkopaneelit, joilla on tarkoitus ladata kaupungin sähköautoja. Yhteistyökumppanin Fortumin kiinnostuksen ymmärtää, sillä toisihan sähköautojen yleistyminen lisää sähkönkuluttajia energiayhtiölle.

Kaupungin kiinnostus voi johtua muista syistä - silmiinpistäävää on se, kuinka kaupunkisuunnittelukeskus perustelee uusia pientaloalueiden kaavoitusta sillä, että niiden liikenne voidaan hoitaa päästöttömillä henkilöautoilla. Näin häpeällinen maankäyttöpolitiikka yritetään peitellä uudella viikunanlehdellä eli sähköautoilla.

Sähköautot ovat olleet lupaus jo yli sata vuotta. Niiden voittokulun ovat estäneet monet syyt, kuten akkujen tehottomuus, kalleus, painavuus ja sopimattomuus kylmään ilmastooon. Uusimmatkin sähköautot maksavat kaksi kertaa enemmän kuin vastaavat polttomoottoriautot. Sähköauton tulevaisuuden ratkaisee akkutekniikan tuleva kehitys, josta tuskin kukaan voi sanoa mitään varmaa.

Autojen päästöt tulevat todennäköisesti vähenemään. EU tullee kiristämään normeja niin, että autokannan päästöt voivat puolittua nykyisestä parissa kymmenessä vuodessa. Tämä auttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta kun päästöjen vähentämisen kokonaistavoite on 80 %, ei se riitä ratkaisemaan maankäytön hajoamisesta aiheutuvaa ongelmaa. Hajoamisen estäminen on siis edelleen välttämätöntä, jotta tavoitteisiin voidaan päästä - siihen ei Espoon viikunanlehtipolitiikka riitä.

Sähköautokaan ei ole ympäristövaikutuksiltaan ongelmaton. Paljon riippuu, millä tavoin sähkö tuotetaan. Hiililauhdevoimalla tuotettua sähköä käyttävä auto tuottaa yhtä paljon CO2-päästöjä kuin polttomoottoriauto. Myöskään ydinvoimalla tai uusiutuvilla polttoaineilla tuotettu sähkö ei ole päästötöntä ja aiheuttavat myös muita riskejä. Hälläväliäasenteeseen ei siis ole syytä, vaikka sähköautouskovainen olisikin.

Hista puhuttaa

Viikonvainteen Länsiväylässä Heikki Junnilta kehottaa tutustumaan blogini Hista-kirjoituksiin. Kiitoksia vaan tunnustuksesta - juttuihin pääsee parhaiten tutustumaan kirjoittamalla sivun hakuruutuun asianomaisen sanan.

Hista-jutut ovat olleet blogini vakioaihe, sillä alueen rakentamishanke ei ole mikään pikkujuttu. Siinä itseasiassa kulminoituu koko Espoon kaavoitushistorian olemus - onhan Espoon maankäytön kehitys ollut paljolti rakennusliikkeiden hankkimien kartanoalueiden rakentamista. Ensin oli Tapiola, sitten Matinkylä, Olari, Soukka, Kivenlahti, Suvela jne. Rakennusliikkeet ja kartanonomistajat ovat ohjanneet melko suvereenisesti Espoon kehitystä. Tähän liittyy myös rakennusliikkeiden ja Espoon päättäjien läheiset suhteet, joista korruptiokaan ei ole kaukana.

Espoon maankäytön historiaa ei todella voi kutsua erityisen kunniakkaaksi - pikemminkin surulliseksi tarinaksi. 2000-luvulla olisi luullut opittavan, että rakennusliikkeiden ja maanomistajien etu ei johda hyvään kaupunkirakenteeseen, vaan suuriin kustannuksiin ja ajoneuvoliikenteen valtavaan kasvuun. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen olisi luullut viimeinkin johtavan uudenlaiseen politiikkaan, mutta kokoomuksen lisääntynyt valta on estänyt sen. Surullista on nähdä kuinka myös uusi voima - vihreätkin ovat myyneet periaatteensa ja taipuneet Histan tukemiseen mm. valtuustosopimuksessa.

Histan osayleiskaava on saanut hyvin kriittisen vastaanoton - kääntäkö se nyt Espoon päättäjien päät vai mennäänkö jälleen oikeusistuimien käsittelyyn. Espoolla on vielä tilaisuutensa pelastaa kasvonsa ja ottaa uusi suunta maankäytön kehitttämisessä.