Katsaus kaupunkisuunnitteluun

Kaupunkisuunnittelujärjestöt pitivät seminaaria viikolla Heurekassa. Seminaarin antia on syytä pitää mittarina kaupunkisuunnittelijoiden nykyisestä ajatusmaailmasta. Alustuspuheenvuoroa pitämään oli kutsuttu Satu Hassi, joka korosti kaupunkisuunnittelijoiden vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä liikenteen päästöjen vähentäminen on yksi haastavimpia tehtäviä. Alustuksen ainoa kommentoija oli huolestunut hehkulamppujen kohtalosta. Meteli hehkulamppujen säilymisestä osoittaa, millä tasolla tietoisuus energiatehokkuuden lisäämisestä Suomessa on.

Ammanin kehityssuunnitelmista saimme kuulla mielenkiintoisen esityksen. Se osoitti, kuinka tärkeä ongelma väestön räjähdysmäinen kasvu arabimaissa on. Ongelmaa hoidetaan mm. Maailmanpankin lainoilla, joilla rakennellaan uusia teitä, joiden varaan sijoitetaan uutta kaupunkirakennetta. Esityksen perusteella ei kovin hyvää kuvaa saanut paikallisen eliitinkään kiinnostuksesta joukkoliikenteen kehittämiseen.

Esitys Tallinnan kaupunkisuunnittelusta toi väistämättä mieleen Espoon tilanteen verrattuna Helsinkiin. Tallinna ja Espoo rakentavat pääasiassa yksityisille maille ja hankevetoisesti. Kun kaupunkisuunnittelua ohjaavat pääasiassa yksityiset intressit, kärsii kokonaisuus väkisin.

Matkakertomus Vancouverista osoitti, että rapakon takana on kaupunkeja, jotka ovat ottaneet kestävän kehityksen edistämisen tosissaan. Kaupunki ohjaa maankäytön kehitystä määrätietoisesti ja kaupunkirakenteen tiivistäminen on ennakkoluulotonta ja sen tulokset näyttivät hyviltä - vanhaa keskustaa on pystytty tiivistämään todella paljon ja onnistuneesti.

Esitys Uudenmaan rakennemalleista osoitti, että miltei kaikki kehitysmallit ovat esillä - nykyisen kaupunkirakenteen tiiivstäminen, hajarakentaminen ja rakentuminen uusien ratojen varteen. Kolme uutta ratasuuntaa on epärealistista varsinkin, kun taloudellisen kasvu jäänee tulevaisuudessa mennyttä kehitystä paljon vaatimattomaksi. Yksikin uusi suunta riittää tulevalle väestökasvulle. Uudenmaan yhdistyminen voi synnyttää uuden ratayhteyden, varsinkin kun Helsinki sitä ajaa.

Iltapäivän esittelyissä jäi kaipaamaan, kuinka uusien alueiden suunnittelussa on otettu huomioon energiatehokkuus. Näin Hassin avasupuheenvuoron vetoomus jäi vastausta vaille. Kaupunkisuunnittelun pääpaino on edelleen uusien rakentamisalueiden suunnittelussa ja kaupunkirakenteen levittämisessä. Onneksi suuri osa niistä täydentää kaupunkirakennetta ja tukeutuu joukkoliikenteeseen. Espoon Suurpelto ei tosin ole tässä suhteessa ihanteellinen.

Ruuhkamaksujen vastustus ontuu

Ruuhkamaksuselvityksen ei voi sanoa saaneen kovin myönteistä vastaanottoa. Espoon kh:ssa oleva esitys on siitä esimerkki. Lausunnon valmistelijat eivät ole löytäneet esityksestä oikein mitään myönteistä.

Ruuhkamaksujen on nähty mm. heikentävän pääkaupunkiseudun kilpailukykyä. Perustelu ontuu pahasti, sillä ruuhkaisuus heikentää alueen toimivuutta ja viihtyisyyttä, mitkä ovat myös kilpailykyvyn kannalta merkittäviä asioita.

Ruuhkamaksujen vastustajat korostavat ruuhkamaksujen vaihtoehtona joukkoliikenteen parantamista. Samat henkilöt eivät kyllä ole olleet eturintamassa joukkoliikenteen parantamisessa, mutta vastakkkainasettelu ei ole muutenkaan järkevä. Ruuhkamaksut siirtävät matkoja autoista joukkoliikenteeseen ja tämä jos mikä antaa mahdollisuuksia lisätä vuoroja ja uusia linjoja. Ruuhkamaksujen tuotot ovat myös sitä elintärkeää rahoitusta, mitä mm. raideliikenteen rakentaminen välttämättä edellyttää. Julkinen talous on kriisissä hamaan tulevaisuuteen - sieltä ei riittävää rahoitusta raideliikennehankkeisiin löydy.

Metrosta ei ollut kysymys

Valtuuston putsaripäätös ei ollut yllätys, sillä valtuutetuille annettu info oli yksipuolista ja osin jopa virheellistäkin. Koko asia haluttiin pelkistää kysymykseksi metron jatkamisesta ja sen rahoittamisesta. Tämä oli mahdollista väittämällä, että putsaritontilta on saatavissa valtavat maanmyyntitulot ja pimittämällä raskaasta rakentamiseta aiheutuvat kustannukset.

On todennäköistä, että valtuusto joutuu vielä pyörtämään päätöksensä, sillä putsaria tuskin pystytään kaavoittamaan Blominmäkeen. Tämä edellyttäisi mm, että Uudenmaan liitto suostuu muuttamaan maakuntakaavaa ja että ympäristöministeriö vahvistaa ko. muutoksen. Kun tiedetään Uudenmaan ympäristökeskusken kanta alueen vihervyöhykkeeseen, ei muutos näytä todennäköiseltä varsinkin kun asiaan liittyy lisäksi monia ympäristöriskejä.

Avoin on myös kysymys, haluaako uusi vesihuoltokuntyhtymä rakentaa putsarin Blominmäkeen, mikä on erinomaisen kallis ratkaisu.

Mielenkiinnolla jäämme myös odottamaan, minkälaisen suunnitelman NCC esittää Suomenojan rakentamisesta, kun kv:n päätös sisältää vaatimuksen lintulammen suojavyöhykkeestä.

Blomimäki on täynnä riskejä

Kaupunginvaltuustolle esitetään jätevedenpuhdistamon uudeksi paikaksi Blominmäkeä. Esitetty paikka on monessa suhteessa ongelmallinen. Puhdistamoluola joudutttaisiin sijoittamaan suojeltavan Vitmossenin alle, mikä aiheuttaa riskin suoalueelle tai ainakin se vaatii erityistoimia louhittaessa ja luolastoja tiivistettäessä. Kallion laatua ei tässä vaiheessa tiedetä, joten yllätysten mahdollisuus on suuri sekä kustannusten että ympäristön suhteen. Kustannusarvioissa näitä riskejä ei ole otettu huomioon.

Suurin osa jätevesistä jouduttaisiin pumppaamaan Suomenojalta kymmenen kilometriä pitkää kalliotunnelia pitkin Blominmäkeen ja puhdistetut vedet toista kalliotunnelia pitkin Suomenlahteen. Tunnelien arvioidut kustannukset ovat 50 miljoonaa euroa. Tunnelit kulkevat kuitenkin Espoojoen merkittävän kallioruhjeen läpi, joka ja vielä tuntemattomat yllätykset voivat nostaa tuntuvastikin kustannuksia.

Blominmäki sijaitsee muista putsarivaihtoehdoista poiketen Gumbölejoen valuma-alueella. Purkutunnelin mahdollisesti vaurioituessa jätevedet joudataan johtamaan kalataloudellisesti merkittävään Mankinjokeen ja edelleen Espoonlahden Natura-alueelle. Jos putsarin tulotunneli sortuu tai pumppaamot lakkaavat toimimasta , joudutaan puhdistamattomat jätevedet johtamaan Suomenlahteen. Näiden ympäristöriskien merkitys on arvioimatta.

Blominmäen putsarivaihtoehdon maanpäälliset osat oli YVAssa sijoitettu metsään, jossa on liito-oravia. Nyt sijoituspaikaksi esitetään viereistä tekomäkeä. Mäki on rakennettu rakennustoiminnan ylijäämämaista eli lähinnä savesta, joten sen kantavuus on olematon raskaille rakenteille. Kuinka ja millä kustannuksilla putsarirakenteiden sijoittaminen sinne onnistuu, on tutkimatta.

Blomimmäen on väitetty sijoittuvan edullisesti tulevaan rakentamiseen nähden. Tämäkään ei pidä paikkaansa, sillä suurin osa tulevasta rakentamisesta sijoittuu Blomimäen etelä- ja itäpuolelle, joista jätevesien johtaminen vaatii pitkiä johtoja ja pumppauksia. Mikäli Länsirata joskus vuosikymmenien kuluttua toteutuu, ei sekään muuta oleellisesti tilannetta.

Blominmäen putsari sijoittuu keskelle maakuntakaavan ja yleiskaavojen viheraluetta. Tämän viheralueen takia Helsingin hallinto-oikeus jätti vahvistamatta Näkinmetsän rakentamisalueet yleiskaavasta. Nyt siis kuvitellaan, että saman virkistysalueen keskelle voidaan sijoittaa iso laitos. Kv:n listatekstissä asiaa kuitenkin vähätellään ja jopa väitetään, että pustari turvaa viheralueen säilymisen rakentamattomana. Viikinmäen ja monien muiden kalliopuhdistmojen esimerkit todistavat kuitenkin täysin päinvastaista. Blominmäen kaavoittamiselle onkin helppo ennustaa monenlaisia vaikeuksia ja viivytyksiä ja se voi lopulta kaatua valituksiin.