Espoon entisen johtavan poliitikon Ilkka J. Karin bisnekset eivät mene hyviin. Leppävaaraan rakenteilla olleen Kultalampi-palvelutalon osakehuoneistot eivät ole menneet kaupaksi ja nyt yritys on konkurssissa. Muutama varakas eläkeläinen ehti kuitenkin sijoittaa rahojaan siihen ja myös he ovat nyt pulassa.
Eipä hätää - Espoon kokoomusveljet ovat kiirehtimässä avuksi ja kaavailevat puolivalmiin talon ostamista kaupungille. Esteenä ei tunnu olevan edes kaupungin rahapula, kun varakkaat ovat pulassa.
Ilkka J. Kari on toiminut asiassa omalla riskillään. Jos hanke olisi menestynyt, olisi Kari käärinyt voitot taskuunsa. Kaupungin ei tule sosialisoida yritystoiminnan tappiota. Kaupungilta tuskin on mitään myöskään kysytty, kun hanketta on käynnistetty.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Vielä Suomenojasta
Kh:n listalla on esitetty vain kaksi maankäyttövaihtoehtoa Suomenojalle, vaikka niitä onkin laadittu neljä. Vaihtoehdossa 2A on putsaritontti esitetty rakennettavaksi tehokkaasti ja osittain venesatama-aluekin.
Esitetty rakentaminen on ristiriidassa lintulammen säilyttämisen kansaa, sillä asutus häiritsisi lintujen pesintää. Jos linnut kuitenkin jäisivät, tekisivät tuhannet lokit asukkaiden elämän epämiellyttäväksi.
Satama-alueen rakentaminen tulisi hyvin kalliiksi - rakennettavuuden parantaminen ja kunnallistekniikka maksaisivat ainakin 1000 euroa/k-m2. Veneiden talvisäilytys jouduttaisiin siirtämään suurelta osin korkeavarastoihin - kallista ja hankalaa veneilijöille.
Fortumin voimala jäisi häiritsemään melullaan ja pölyllään asumista, mikä tuskin nostaa asumisviihtyisyyttä, vaikka merenranta-alueella ollaankin.
Hyvä kysymys on, miksi alueen rakentamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Yksi selitys on rakennusliike NCC:n kiinnostus alueeseen. Ko. firma teki jo v. 2005 suunnitelmia satama-alueen rakentamiseksi ja senkin jälkeen firma on toiminut alueella kuin omalla maallaan tehnen erilaisia selvityksiä ja suunnitelmia. Tämä on tapahtunut kulissien takana, mutta yhteistyössä Espoon kaavoitusjohdon kanssa.
Esitetty rakentaminen on ristiriidassa lintulammen säilyttämisen kansaa, sillä asutus häiritsisi lintujen pesintää. Jos linnut kuitenkin jäisivät, tekisivät tuhannet lokit asukkaiden elämän epämiellyttäväksi.
Satama-alueen rakentaminen tulisi hyvin kalliiksi - rakennettavuuden parantaminen ja kunnallistekniikka maksaisivat ainakin 1000 euroa/k-m2. Veneiden talvisäilytys jouduttaisiin siirtämään suurelta osin korkeavarastoihin - kallista ja hankalaa veneilijöille.
Fortumin voimala jäisi häiritsemään melullaan ja pölyllään asumista, mikä tuskin nostaa asumisviihtyisyyttä, vaikka merenranta-alueella ollaankin.
Hyvä kysymys on, miksi alueen rakentamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Yksi selitys on rakennusliike NCC:n kiinnostus alueeseen. Ko. firma teki jo v. 2005 suunnitelmia satama-alueen rakentamiseksi ja senkin jälkeen firma on toiminut alueella kuin omalla maallaan tehnen erilaisia selvityksiä ja suunnitelmia. Tämä on tapahtunut kulissien takana, mutta yhteistyössä Espoon kaavoitusjohdon kanssa.
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Lisäarvoväite tuulesta temmattu
Kh:lle esitetty putsarin sijoituspaikkaehdotus ei yllätä. Valitettavasti vain päätöksentekijöille yritetään syöttää puppua. Putsarin poistumisen Suomenojalta väitetään merkitsevän jopa 11 000 lisäasukkaan sijoittamismahdollisuutta alueelle. Tätä todistellaan taulukolla, jossa on esitetty metroasemista 800 metrin etäisyydelle sijoittuva maankäyttö alustavien yleissuunnitelmien mukaan.
Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä koko Suomenoja-Kaitaa-alueella vaihtoehtojen asukasmäärät eivät eroa kuin muutamalla tuhannella toisistaan - tätä tosin ei ole ilmoitettu missään. Jos metroasemia on vain yksi, sijoittuu asemien lähelle tietenkin vähemmän asukkaita kuin kahden aseman vaihtoehdoissa.
Taulukon luvuista ei ole myöskään poistettu asemien vaikutusalueiden aiheuttamaa päällekkäisyyttä, mikä antaa väärän kuvan kahden aseman vaihtoehdon todellisista asukasmääristä. Tarkoitushakuista on ollut myös jättää vertailusta kokonaan pois vaihtoehto, jossa putsari on Suomenojalla ja metrossa kaksi asemaa, joista toinen on pohjoisempana.
Listatekstin väite jopa 250 miljoonan euron arvon noususta ei siis perustu maankäyttövaihtoehtojen todellisiin eroihin. Eron suuruusluokka jäänee reippaasti alle 100 miljoonan euron riippuen mm. siitä, kuinka suureksi arvioidaan rakennusoikeuden yksikköhinta. Vaihtoehtojen taloudellisuuteen vaikuttaa myös infrakustannusten erot, joista esittelyaineistossa ei mainita sanallakaan.
Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä koko Suomenoja-Kaitaa-alueella vaihtoehtojen asukasmäärät eivät eroa kuin muutamalla tuhannella toisistaan - tätä tosin ei ole ilmoitettu missään. Jos metroasemia on vain yksi, sijoittuu asemien lähelle tietenkin vähemmän asukkaita kuin kahden aseman vaihtoehdoissa.
Taulukon luvuista ei ole myöskään poistettu asemien vaikutusalueiden aiheuttamaa päällekkäisyyttä, mikä antaa väärän kuvan kahden aseman vaihtoehdon todellisista asukasmääristä. Tarkoitushakuista on ollut myös jättää vertailusta kokonaan pois vaihtoehto, jossa putsari on Suomenojalla ja metrossa kaksi asemaa, joista toinen on pohjoisempana.
Listatekstin väite jopa 250 miljoonan euron arvon noususta ei siis perustu maankäyttövaihtoehtojen todellisiin eroihin. Eron suuruusluokka jäänee reippaasti alle 100 miljoonan euron riippuen mm. siitä, kuinka suureksi arvioidaan rakennusoikeuden yksikköhinta. Vaihtoehtojen taloudellisuuteen vaikuttaa myös infrakustannusten erot, joista esittelyaineistossa ei mainita sanallakaan.
torstai 23. huhtikuuta 2009
Putsaripäätos ja Suomenojan maankäyttö
Aamun Hesarin mukaan toimialajohtaja Loukon mielestä Suomenojan puhdistamon siirtäminen on kymmenen kertaa tärkeämpää kuin mihin putsari siirretään. Loukon kanta ei voi perustua ainakaan kaupunkisuunnittelukeskuksessa tehtyyn selvitykseen. Se ei anna mitään vastausta siihen, onko putsarin siirto välttämätön tai edes tarpeellinen alueen maankäytön kehittämisen kannalta. Tämä johtuu selvityksen keskeneräisyydestä ja oleellisista puutteista - mm. siitä, että vaihtoehtojen taloudellisia vaikutuksia ei ole selvitetty.
Lehden mukaan putsarin tontin myynnistä rakentamiskäyttöön voitaisiin saada 50-100 miljoonaa euroa. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Raskas maankäyttö alueella edellyttäisi suuria investointeja kunnallistekniikkaan ja alueen rakennettavuuteen. Jos liikenne kasvaa voimakkaasti, vaatii se hyvinkin kalliiksi tulevia liikennejärjestelyjä, sillä nykyinen moottoritieliittymä ja Suomenojan kiertoliittymä käyvät riittämättömiksi.
Myös metrolinjausvaihtoehtojen kustannuserot ovat suuria. Maanpäällinen linjaus yhdellä asemalla on todennäköisesti 50-80 miljoonaa euroa halvempi kuin maanalainen kahdella asemalla. Yhden aseman metro riittää, jos putsaritonttia ei rakenneta tehokkaasti.
Toinen oleellinen kysymys on lintulammen kohtalo. Lintulammen säilyttäminen ja sen rantojen tehokas rakentaminen eivät ole yhtä aikaa mahdollisia. Putsarin laajentaminen nykyisellä paikalla ei sen sijaan YVA:n mukaan vaaranna lintulampea.
Jos putsari siirretään muuanne, ei tontille voida sijoittaa paljoakaan asumista tai keskustatoimintoja, jos ainutlaatuinen lintujen pesimäalue halutaan säilyttää.
Tonttia voitaisiin käyttää esim. veneiden talvisäilytykseen tai muuhun varastointiin. Mahdollista voi olla myös siirtää sinne bussivarikko ja puutavaraliikkeitä, jolloin niiden nykyiset tontit teollisuusalueella vapautuvat tehokkaampaan käyttöön. Toimintojen ja lintulammen väliin on jätettävä myös leveä puistovyöhyke.
Putsarin sijoittamispäätös voidaan tehdä pelkästään puhdistamotoimintojen kehittämistarpeiden ja niiden ympäristövaikutusten kannalta. Suomenoja-Kaitaa-alueen maankäytön kehittämiseen päätöksellä ei ole niin dramaattista vaikutusta, kuin nyt yritetään väittää.
Lehden mukaan putsarin tontin myynnistä rakentamiskäyttöön voitaisiin saada 50-100 miljoonaa euroa. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Raskas maankäyttö alueella edellyttäisi suuria investointeja kunnallistekniikkaan ja alueen rakennettavuuteen. Jos liikenne kasvaa voimakkaasti, vaatii se hyvinkin kalliiksi tulevia liikennejärjestelyjä, sillä nykyinen moottoritieliittymä ja Suomenojan kiertoliittymä käyvät riittämättömiksi.
Myös metrolinjausvaihtoehtojen kustannuserot ovat suuria. Maanpäällinen linjaus yhdellä asemalla on todennäköisesti 50-80 miljoonaa euroa halvempi kuin maanalainen kahdella asemalla. Yhden aseman metro riittää, jos putsaritonttia ei rakenneta tehokkaasti.
Toinen oleellinen kysymys on lintulammen kohtalo. Lintulammen säilyttäminen ja sen rantojen tehokas rakentaminen eivät ole yhtä aikaa mahdollisia. Putsarin laajentaminen nykyisellä paikalla ei sen sijaan YVA:n mukaan vaaranna lintulampea.
Jos putsari siirretään muuanne, ei tontille voida sijoittaa paljoakaan asumista tai keskustatoimintoja, jos ainutlaatuinen lintujen pesimäalue halutaan säilyttää.
Tonttia voitaisiin käyttää esim. veneiden talvisäilytykseen tai muuhun varastointiin. Mahdollista voi olla myös siirtää sinne bussivarikko ja puutavaraliikkeitä, jolloin niiden nykyiset tontit teollisuusalueella vapautuvat tehokkaampaan käyttöön. Toimintojen ja lintulammen väliin on jätettävä myös leveä puistovyöhyke.
Putsarin sijoittamispäätös voidaan tehdä pelkästään puhdistamotoimintojen kehittämistarpeiden ja niiden ympäristövaikutusten kannalta. Suomenoja-Kaitaa-alueen maankäytön kehittämiseen päätöksellä ei ole niin dramaattista vaikutusta, kuin nyt yritetään väittää.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Visioinnin vaikeus
Greater Helsinki Vision 2050-kilpailun jälkeen on työstetty voittaneita töitä tavoitteena seudun yhteisen vision laatiminen. Tehtävä on vaativa, sillä epävarmuus tulevaisuudesta on suurempi kuin koskaan. Ilmastonmuutos ja finanssikriisi ovat luoneet aivan uudenlaisia uhkakuvia maailman menosta. Varmaa on vain, että entisenlaisen kehityksen jatkuminen ei ole mahdollista.
Visiokilpailu alkoi hyvin opimistisista lähtökohdista. Kilpailun lähtökohtana oli 700 000 uutta asukasta Helsingin seudulle, millä tuskin on mitään tekemistä todennäköisen kehityksen kanssa.
Tilastokeskuksen väestösuunnite lupaa 220 000 asukkaan väestölisäystä Uudenmaalle vuonna 2040. Suomen väkiluvun ennustetaan vähenevän vuodesta 2030 lähtien - työikäinen väestö on jo lähtenyt laskuun. Vakavasti otettavan vision tulisikin pohjautua näihin realiteetteihin. Haavekuvilla voidaan kyllä maalailla mahtavia ja innostaviakin näkymiä tulevaisuuden mahdollisuuksista, mutta niihin ei käytännön suunnittelua ja politiikkaa voida perustaa.
Hiljan ilmestynyt raportti "Helsingin seutu 2050", joka perustuu kilpailutöiden kehittelyyn, onkin hengeltään aivan toisenlainen kilpailulähtökohtiin verrattuna. Nyt korostetaan olevien rakenteiden hyväksikäyttöä ennen uusia kynnysinvestointeja ja uusiin kehityskäytäviin suhtaudutaan suurella varovaisuudella. Todennäköisen väestökasvun toteutuessa uusille kasvusuunnille ei olekaan edellytyksiä eikä tarvetta. Olemassaolevan kaupunkirakenteen täydentäminen ja tiivistäminen on nyt ei ainoastaan viisasta vaan ainoa realistinen kehityspolku.
Seudun hajanainen kuntajaotus ja suunnittelujärjestelmä haittaavat suuresti yhteisen tahtotilan syntymistä. Kunnat kilpailevat keskenään kasvusta ja kehityksestä. Jokaiselle suunnalle tehdään kilpaa uusia kasvusuunnitelmia. Kun suunnitelmat kilpailevat keskenään, ei niiltä voi odottaa kovin suurta objektiivisuutta. Kukin kasvusuunta pyritään esittämään mahdollisimman edullisena eikä realiteeteille annetaan paljonkaan painoa.
Tilanteessa korostuu ainoan koordinoimaan pystyvän organisaation - Uudenmaan liiton rooli ja vastuu. Liiton päättävät elimet koostuvat kuntien edustajista, joiden kyky asettaa kokonaisuuden edut ahtaiden kuntaetujensa edelle joutuu lähivuosina suurelle koetukselle. Myös liiton virkamiesjohto joutuu kokeeseen - jos se kumartelee joka suuntaan, ei lopputulokselta voi kovin hyvää odottaa.
Visiokilpailu alkoi hyvin opimistisista lähtökohdista. Kilpailun lähtökohtana oli 700 000 uutta asukasta Helsingin seudulle, millä tuskin on mitään tekemistä todennäköisen kehityksen kanssa.
Tilastokeskuksen väestösuunnite lupaa 220 000 asukkaan väestölisäystä Uudenmaalle vuonna 2040. Suomen väkiluvun ennustetaan vähenevän vuodesta 2030 lähtien - työikäinen väestö on jo lähtenyt laskuun. Vakavasti otettavan vision tulisikin pohjautua näihin realiteetteihin. Haavekuvilla voidaan kyllä maalailla mahtavia ja innostaviakin näkymiä tulevaisuuden mahdollisuuksista, mutta niihin ei käytännön suunnittelua ja politiikkaa voida perustaa.
Hiljan ilmestynyt raportti "Helsingin seutu 2050", joka perustuu kilpailutöiden kehittelyyn, onkin hengeltään aivan toisenlainen kilpailulähtökohtiin verrattuna. Nyt korostetaan olevien rakenteiden hyväksikäyttöä ennen uusia kynnysinvestointeja ja uusiin kehityskäytäviin suhtaudutaan suurella varovaisuudella. Todennäköisen väestökasvun toteutuessa uusille kasvusuunnille ei olekaan edellytyksiä eikä tarvetta. Olemassaolevan kaupunkirakenteen täydentäminen ja tiivistäminen on nyt ei ainoastaan viisasta vaan ainoa realistinen kehityspolku.
Seudun hajanainen kuntajaotus ja suunnittelujärjestelmä haittaavat suuresti yhteisen tahtotilan syntymistä. Kunnat kilpailevat keskenään kasvusta ja kehityksestä. Jokaiselle suunnalle tehdään kilpaa uusia kasvusuunnitelmia. Kun suunnitelmat kilpailevat keskenään, ei niiltä voi odottaa kovin suurta objektiivisuutta. Kukin kasvusuunta pyritään esittämään mahdollisimman edullisena eikä realiteeteille annetaan paljonkaan painoa.
Tilanteessa korostuu ainoan koordinoimaan pystyvän organisaation - Uudenmaan liiton rooli ja vastuu. Liiton päättävät elimet koostuvat kuntien edustajista, joiden kyky asettaa kokonaisuuden edut ahtaiden kuntaetujensa edelle joutuu lähivuosina suurelle koetukselle. Myös liiton virkamiesjohto joutuu kokeeseen - jos se kumartelee joka suuntaan, ei lopputulokselta voi kovin hyvää odottaa.
torstai 2. huhtikuuta 2009
Häkämies käänsi takkinsa
Ministeri Häkämies joutui pyörtämään kantansa, kun poliittinen paine kasvoi liian suureksi. Vaakalaudalla alkoivat olla koko hallituksen uskottavuus ja sen sisäinen yhtenäisyys.
Liliuksen ja Fagernäsin lähtö ei tietenkään ratkaise koko ongelmaa eli yritysjohtajien palkkiojärjestelmää, joka johtaa kohtuuttomuuksiin ja vielä vähemmän viime vuosikymmeninä tapahtunutta tulojen uudelleen jakoa. Rikkaimmat ovat kahmineet suurimman osan kansantulon kasvusta ja köyhimmät ovat saaneet vain rippeitä. Varakkaita on hyysätty myös varallisuusveron poistolla ja pääomatulojen verotusta helpottamalla. Poliittisen vastuun tästä kantavat niin porvarit kuin demaritkin.
Liliuksen ja Fagernäsin lähtö ei tietenkään ratkaise koko ongelmaa eli yritysjohtajien palkkiojärjestelmää, joka johtaa kohtuuttomuuksiin ja vielä vähemmän viime vuosikymmeninä tapahtunutta tulojen uudelleen jakoa. Rikkaimmat ovat kahmineet suurimman osan kansantulon kasvusta ja köyhimmät ovat saaneet vain rippeitä. Varakkaita on hyysätty myös varallisuusveron poistolla ja pääomatulojen verotusta helpottamalla. Poliittisen vastuun tästä kantavat niin porvarit kuin demaritkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)