Uskottavuus murenee

Fortumin johdon palkkiot ovat julkeudessaan käsittämättömiä. Mikään tehtävä tai asema ei voi oikeuttaa tällaisiin miljoonapalkkioihin ja vielä vuodesta toiseen. Ministerit levittelevät kuitenkin vain käsiään, että mitään ei voida tehdä. Samaan aikaan heillä on kuitenkin otsaa vaatia palkansaajilta malttia. Tällä menolla porvarihallituksen uskottavuus murenee pikavauhtia.

Koko suuryhtiöiden johdon palkitsemisjärjestelmä on ryöstökapitalismia, jossa suuryritysten johtajat jakavat toisilleen rikkauksia yhtiöiden hallitusten päätöksillä. Tähän ovat menneet mukaan myös valtion yritykset ja bonusjärjestelmiä ovat olleet takavuosina siunaamassa myös demariministerit.

Espoo kunnostautuu

Espooseen ei tänä vuonna valmistu yhtään kaupungin vuokrataloa ja viime vuonna valmistui vain 142 kpl. Virallinen tavoitekin on ollut vaatimaton - 300 asuntoa vuodessa, mutta lähellekään tätä ei päästä. Kaupunki on myös sitoutunut 500 vuokra-asunnon tuottamiseen vuodessa valtion kanssa tehdyssä sopimuksessa.

Kokoomuksen johtamat kaavoitus- ja asuntotuotanto-organisaatiot saavat olla epäilemättä saavutukseensa tyytyväisiä, sillä ao. puoluetta ei vähävaraisten asuminen kiinnosta. Tärkeämpää on ollut pientalotuotannon lisääminen, jotta kaupunkiin voitaisiin saada mahdollisimman paljon varakkaita asukkaita. Köyhät muuttakoot muuanne kaupungin ilmaa pilaamasta.

Asuntopolitiikan erikoisuuksiin kuuluu, että vaikka kaupungin omistuksessa on runsaasti maata niin, niiden kaavoitus on varsin hidasta. Esimerkiksi Holmanpuistoa on kaavoitettu kohta 20 vuotta eikä edes kaavaehdotusta ole saatu aikaa. Ison Näkinmetsän alueen kaavoitus on annettu VVO:lle, joka ilmeisesti saa myös rakentaa ko. alueen. Jo kaavoitettuja tontteja myydään ulkopuolisille, kuten esim. Suurpellossa on tapahtunut.

Kokoomuksen linjana on pitää kaupungin oma tuotanto mahdollisimman pienenä ja luovuttaa kaupungin maiden suunnittelu ja rakentaminen yksityisille. Kaupungin oma asuntotuotanto onkin ajettu käytännössä alas.

Pajunen ja ruuhkamaksut

Kaupunginjohtaja Pajunen ilmoittaa vastustavansa kaavailtuja ruuhkamaksuja, koska rahat voivat ohjautua muuanne maahan ja koska maksut voivat ohjata ihmiset "satelliittikeskuksiin". Pajunen ei myöskään usko ennustettuun 25 %:n liikenteen kasvuun.

Liikenteen kasvuun voidaan vaikuttaa monin tavoin - ruuhkamaksut ovat siihen vain tehokkain ja nopein keino, josta on mm. Tukholmasta erinomaisia kokemuksia. Muut keinot kuten kaupunkirakenteen hajaantumisen pysäyttäminen ja joukkoliikenteen kehittäminen auttavat myös, mutta niillä tuskin voidaan kokonaan kasvua pysäyttää. Niiden toteuttaminen on myös paljon vaikeampaa varsinkaan lyhyellä tähtäimellä.

Ruhkamaksujen tuoton ohjautuminen on sopimuskysymys, johon juuri kaupunginjohtaja voi halutessaan vaikuttaa. Maksutuotot on ensisijaisesti ohjattava seudun joukkoliikenneinvestointeihin, jotka vaativat miljarditolkulla rahaa. Mistähän Pajunen aikoo niihin rahat löytää?

Liikenteen ohjautuminen Helsingin keskustan sijaan muihin seudun keskuksiin, on taas pelkästään myönteistä. Se voi Helsingin kaupunginjohtajaa surettaa, mutta sujuva liikenne on myös Helsingin ja sen liike-elämän etu, josta kaupunginjohtajankin tulisi huolehtia.

Hei, meitä natotetaan

Kokoomuksen ulkopoliittiseen kamppanjaan kuuluu sarja yleisötilaisuuksia, joita näyttävästi mainostetaan. Eilen oli tällainen Sellossa, jossa oikein ulkoministeri oli tavattavissa. Tilaisuus oli varsinainen floppi. Se kesti kokonaiset 15 minuuttia ja käsitti Stubbin kahden nuorkokoomuslaisen säestyksellä pitämän vakuuttelun Nato-jäsenyyden ihanuudesta. Yleisöllä, jota oli muutama kymmenen, ei ollut mitään tilaisuutta esittää kommenttejaan tai kysymyksiä. Että tällainen "korvapuolue".

Pääperustelu Natoon liittymiselle näillä veikoilla oli kuuluminen "oikeaan viiteryhmään". Oikea viiteryhmä Suomelle ei ole siis liittoutumattomat, vaikka siitä on ollut maallemme vuosikymmenet suurta etua ja on edelleen.

Saimme kuulla myös, että Venäjän mielipiteillä ei ole väliä, koska Suomi on itsenäinen valtio. Muiden maiden mielipiteillä tuntuu olevan kuitenkin hyvinkin suuri merkitys, kun "viiteryhmään" kuuluminen on niin tärkeää. Näin kauaksi on siis Paasikiven puolue etääntynyt maamme historian opetuksista.

Stubbin mukaan tämä hallitus ei liitä Suomea Natoon. Merkillistä kyllä maamme hallituksessa on kuitenkin ulkoministeri, joka on täysin eri linjoilla tässä ulkopoliitiikkamme peruskysymyksessä.

Kestävä kehitys bisneksenä

Tekesin Kestävä yhdyskunta-projektin tarkoituksena on kehittää yritystoimintaa, joka tukee kestävien yhdyskuntien syntymistä. Projekti jakaa yrityksille sievoiset 100 miljoonaa euroa ko. tarkoitukseen. Projektin johtoryhmän puheenjohtajana on Olavi Louko, joka onkin tunnettu kestävän kehityksen edistäjänä!

Projektin eilisessä seminaarissa kuultiin mielenkiintoisiakin alustuksia - mm. Nupurinkartanoon suunnitellusta kalliolämpöjärjestelmästä ja muista alueellisista energiarartkaisuista. Hämmästyttävää kuitenkin oli se julkeus, millä projektin johtohenkilöt käyttivät tilaisuutta omien poliittisten pyrkimystensä julistamiseen. Louko haukkui mm. Espoon poliitikot rakentamisen vastustamisesta ja kaupungin työntekijät siitä, että ne jarruttavat tilaaja-tuottajamallin toteuttamista - he ovat hänen mukaansa onneksi kuitenkin siirtymässä eläkkeelle!

Tekesin epävirallisena tavoitteena näyttääkin olevan julkisen sektorin alasajo ja toimintojen yksityistäminen. Tämän takia erityisen vihan kohteena ovat kuntien työntekijät, koska ne julkenevat vastustaa tällaista. Kuntien asiantuntijat on korvattava nöyrillä konsulteilla, jotka paremmin ymmärtävät bisneksen teon tärkeyden.

Koko projektin henki on melko absurdi: kestävä kehitys on kannatettava, jos sillä voidaan tehdä bisnestä. Jos kestävän kehityksen vaatimukset rajoittavat liiketoimintoja, saa kestävä kehitys väistyä.

Espoon keskustat ikuisuuskysymys

Espoon valtuusto teki 70-luvun alussa juhlallisen päätöksen kehittää kaupunkia viiden aluekeskustan pohjalta. Kun kaupunkirakenne oli aluerakentamissopimuksilla hajotettu, piti pelastaa mitä pelastettavissa oli eli järjestää koko kaupungin alueelle kaupunkimaiset palvelut aluekeskusverkolla.

Aluekeskuksia on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa - 30-40 vuotta, mutta täysin valmista ei ole vieläkään. Tapiolan keskus valmistui ensiksi ja se eli kukoistuskautensa 90-luvulla. Matinkylän Iso Omena ja Leppävaaran Sello veivät siltä kuitenkin asiakkaat eikä uutta puhtia keskustaan ole saatu tekohengityksestä huolimatta.

Espoonlahden keskusta on edelleen melko vaatimaton - sen elinvoimaa on nakerrettu sallimalla kaupallisten toimintojen sijoittuminen mm. Martinniittyyn ja Suomenojalle.

Espoon keskusta on ollut ykkössijalla kaupungin kehittämistavoitteissa yli 40 vuoden ajan. Poliittiset päätökset eivät kuitenkaan ole riittäneet nujertamaan todellisuutta. Väestökasvu on ollut muualla ja keskusta on kärsinyt imago-ongelmista. Alue on myös kallista rakentaa eikä liiketilaa sinne pahemmin olekaan sijoittunut.

Keskustan kehittämiseltä on vienyt uskoa myös samanaikaiset Lommilan suunnitelmat, vaikka valtuusto ei ole sinne koskaan mitään keskustaa päättänytkään sijoittaa. Espoon keskustan kohtalonkysymys on sallitaanko Lommilan jättikeskustan rakentaminen. Myös uusien pientaloalueiden hajottaminen kauas - mm. Histan korpiin vie pohjaa keskustan kehittämiseltä.

Tapiolan keskustan pelastamiseksi haaveillaan metron tulemista. Tämä tuskin yksin riittää, sillä metroasemia tulee muuannekin. Tapiola kaipaa ennen muuta lisää asukkaita ja erityisesti lapsiperheitä. Alueen sijainti ja palvelut puoltaisivat runsaankin asukasmäärän lisäyksen, mutta tätä rajoittavat alueen tiukat suojeluvaatimukset. Museovirasto haluaa Tapiolasta ulkomuseon, jonne ei voi oikein mitään uutta rakentaa. Tämä on kestämätön asenne, sillä kaupunki on elävä orgaani, jolle museoiminen koituu kuolemaksi.