Hallitus hieroo verta nenästään

Vanhasen hallituksen yksipuolinen päätös nostaa eläkeikää kahdella vuodella on lyhytnäköinen ja harkitsematon. Se osoittaa, että hallitus on melkoisessa paniikissa ja neuvoton talouskriisin edessä.

Porvarihallitus on saanut melkoisia lahjoja ay-liikkeeltä, kuten luvan luopua työnantajien Kela-maksuista ja tuen Lex-Nokialle. Ay-liike on jo suostunut vaikeuttamaan eläkkeellepääsyä, mutta nämäkään myönnytykset eivät riitä hallitukselle.

Päätöksellään hallitus saa vastaansa paitsi opposition myös koko ay-rintaman. Tämä muuttaa koko poliittisen tilanteen ja hallitus ja sen takana olevat puolueet voivat joutua pahaan kriisiin. Hermostumista on noussut esiin jo muutenkin - nokittelut vihreille ja maahanmuuttajavastaisuudella pelaaminen ovat siitä osoituksia.

Yhteistyön suunnat

Vaihtoehtona pääkaupunkiseudun tiiviimmälle yhteistyölle tyrkytetään nyt yhteistyötä Espoon länsinaapureiden kanssa. Yhteistyötä tähänkin suuntaan toki tarvitaan, mutta yhteistyön tarve ja luonne on aivan toisenlainen kuin YTV-alueella. Kirkkonummen ja Vihdin taajamat ja palvelut ovat kaukana Espoon asuinalueista ja yhteistyön tarve on siksi varsin rajallista. Pääkaupunkiseudun kunnat muodostavat yhtenäisen kaupunkialueen - miljoonan asukkaan metropolin, jossa nykyiset kuntarajat haittaavat monin tavoin alueen kehittämistä.

Maankäytössä ja liikenteessä tämä merkitsee tarvetta tiivistää ja täydentää yhteistä kaupunkirakennetta ja kehittää erityisesti raideliikenneverkkoa. Yhdyskuntarakenteen levittäminen länteen ei palvele tätä tavoitetta. Ns. länsiratasuunnitelma, jota erityisesti Espoon, Vihdin ja Lohjan johdot ajavat, merkitsee yhdyskuntarakenteen hajottamista ja erittäin suurta investointitarvetta liikenneverkkoon ja muuhun infraan. Mm. Hista-hanke on taloudellisesti epärealistinen ja kaiken lisäksi tarpeeton.

Sen sijaan yhteistyössä Kirkkonummen kanssa rantaradan varren kehittämiseksi on ideaa. Kaupunkiradan jatkaminen Kirkkonummelle ja asemien ympäristön maankäytön tiivistäminen on kestävän kehityksen mukaista eikä edellytä kovin suuria investointeja. Tämä on ajankohtaista ehkä kymmenen vuoden päästä.

Espoon tulisi nyt keskittyä metron ja rantaradan varren kehittämiseen ja jättää Hista- ja Espoonkartanohourailut vähemmälle. Länsimetron kapasiteetti sallii Etelä-Espoon asukasmäärän huomattavan lisäyksen. Mittava investointi metroon on hyödynnettävä eikä voimavaroja tule haaskata kilpaileviin alueisiin. Seuraavassa kaavoitusohjelmassa metroradan varren kehittämisen onkin syytä olla painopisteenä.

Yhdistymisen esteitä

Seudun päättäjät näyttävät jatkavan riitelyä seudun hallinnosta. Tällainen on tietenkin melko hedelmätöntä - paljon hyödyllisempää olisi tehdä selvitys eri malleista - niiden hyödyistä ja haitoista sekä myös Euroopan muiden metropolialueiden kokemuksista. Jos seudun omat päättäjät eivät tähän pysty, voivat edessä olla valtion omat toimet.

Länsiväylän mukaan kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Tommi Laakso tietää, että kuntien yhdistäminen merkitsee espoolaisille kustannusten nousua ja palvelujen huonontumista. Vesilaitosten yhdistäminen merkitsee kuitenkin päinvastaista ja voi olla että säästöjä voidaan saada monella muullakin alalla. Kustannuksia voidaan vähentää mm. tiivistämällä kaupunkirakennetta ja luopumalla kaupunkirakenteen hajottamissuunnitelmista, joita erityisesti Espoon kokoomus halajaa.

Vihreiden Nina Knaapila taas näkee yhdistämisen esteenä erilaiset toimintatavat. Tavoissa onkin eroa: Espoo strategiana on "kumppanuuspolitiikka", missä päätösvaltaa on luovutettu yksityisille toimijoille mm. maankäytössä ja rakentamisesssa. Helsingin kaupunki taas rakentaa omille mailleen ja ohjaa asuntotuotantoa aivan toisella tavalla kuin Espoo. En näe kuitenkaan tappiona, jos Helsingin tavat leviäisivät myös Espoon alueelle.

Espoo haluaa kilpailukykyä

Espoon kaupunginhallitus on torjunut Helsingin pyrkimyksen selvittää pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä. Sen sijaan kh haluaa tehdä "tieteellisen tutkimuksen" seudun kilpailukyvyn kehittämisestä.

Espoon johto pitää siis kilpailukykyä tärkeimpänä asiana seudun kehittämisessä - tästä ovat kaikki kh:n poliittiset ryhmät yksimielisiä. Tämä kuvaa hyvin kokoomuksen hegemonista asemaa Espoon politiikassa. Joku voisi pitää vähintään yhtä tärkeinä kysymyksinä esimerkiksi seudun asukkaiden elinolosuhteita ja demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia tai seudun ilmastovaikutuksia.

Kh:n päätöksen perusteluissa painotetaan "osaamisintensiivisten työpaikkojen" sijoittamista seudulle, asuntotonttitarjontaa sekä maankäyttöratkaisujen ja liikenneinvestointien tiiviimpään yhteensovittamiseen. Kaikki nämä ovat tärkeitä asioita, mutta ratkaisua näihin tulisi etsiä kyllä käytännöllisemmin kuin tekemällä tiedettä.

Nykyinen seudun hallinto ei ole kyennyt tyydyttävästi ohjaamaan maankäyttööä ja liikenneinvestoisteja. YTV ja muut yhteistyöelimet ovat tuottaneet kyllä runsaasti raportteja ja ohjelmia, mutta kun päätöksen teko on hajaantunut useisiin kuntiin, eivät tulokset ole olleet kehuttavia.

Yhteisille tavoitteille ja ohjelmille on ollut myös ominaista epärealistisuus - esim. liikennejärjestelmäsuunnitelmalla ja taloudellisiilla resursseilla ei ole ollut mitään tekemistä keskenään. Sama koskee asuntotuotantotavoitteita. Myöskään pääkaupunkiseudun ilmastostratgian toteutumista ei ole pystytty ohjaamaan riittävästi.

Kaikki tämä heikentää myös seudun kilpailukykyä, kun asuminen on kallista, työmatkoihin kuluu aikaa ja liikenneyhteydet tökkivät. Infran rakentamiseen kuluu tolkuttomasti rahaa ja niiden vaikuttavuus jää heikoksi, kun rakennetta hajotetaan sinne tänne. Seudun asukkaiden vaikutusmahdollisuudet seudullisiin kysymyksiin jäävät myös vähäisiksi.

Espoon päätöksentekijät eivät kuitenkaan pysty tekemään tilanteesta johtopäätöksiä, vaan heille tärkeintä on Espoon kuntarajojen ja itsenäisyyden säilyttäminen. Tämä on tietenkin inhimillistä, sillä takaahan nykytilanne erityisesti Espoon kokoomuksen nokkamiehille ja -naisille hyvät asemat, mutta tämän tason ihmisiltä on lupa odottaa avarampaa näkemystä ja kaukokatseisuutta.

Sietämätöntä välinpitämättömyyttä

Ilmastokriisi on tuonut paljon muutoksia rakentamisen säännöksiin ja myös Espoon omiin toimenpideohjelmiin. Maankäyttö- ja rakennuslain muutos antaa mm. mahdollisuuden velvoittaa asemakaavamääräyksellä liittyä kaukolämpöverkkoon. Pääkaupunkiseudun yhteisen yleiskaavan laatiminen on asetettu myös velvoitteeksi.

Valtakunnallisiin alueiden käyttötavoitteisiin on tullut lisäyksiä ilmastonmuutoksen huomioonottamisesta ja hajarakentamisen rajoittamisesta.

Espoon kaupunginhallitus on hyväksynyt merkittävät asiakirjat ilmastostrategian toimenpideohjelmasta ja Espoon ympäristöpolitiikasta. Niissä on asetettu uusia velvoitteita kaupunkisuunnittelukeskukselle. Keskuksen olisi mm. laadittava uusien alueiden käyttöönottojärjestys, jossa otetaan huomioon alueiden ilmastovaikutukset.

Espoon kaavoitusjohto elää kuitenkin omaa elämäänsä, johon eivät uudet vaatimukset ja velvoitteet vaikuta. Päinvastoin pientaloalueiden hajottaminen pitkin Espoon peltoja ja metsiä jatkuu. Hajarakentamista on tarkoitus ei suinkaan hillitä vaan edistää uusilla tavoilla. Seudun yleiskaavan laatimiseen suhtaudutaan kielteisesti ja alueiden käyttöönottojärjestyksen laatimiseen ei ole ryhdytty, vaikka sitä mm. kaupunginvaltuusto on kauan sitten edellyttänyt.

Kaupunkisuunnittelukeskuksen asennetta osoittaa, että uusia säännöksiä ja ohjelmia ja niiden edellyttämiä toimenpiteitä ei ole edes käsitelty johtoryhmässä. Tilannetta voidaan pitää jo kestämättömänä - Espoo ei voi muodostaa mitään poikkeusta ilmastonmuutoksen hillinnässä varsinkin kun se on maamme tärkeimpiä kasvualueita.

Espoon kokoomus hermostui

Espoon kokoomusjohto on hermostunut Helsingin halusta yhdistää pääkaupunkiseudun kunnat. Reaktiot osoittavat, että keskusteluyhteys seudun kokoomuksen sisällä ei toimi. Sama on vaivannut myös muita puolueita, vaikka vasemmistossa onkin jo tapahtunut edistystä.

Nykyisten kuntarajojen poistamiselle löytyy paljon perusteita. Pääkaupunkiseutu on yhtenäinen kaupunkialue, jonka monet asiat olisi suunniteltava ja päätettävä yhdessä. Ratkaisu tähän voi olla joko kaupunkien yhdistyminen tai uudenlainen seutuhallinto. Molemmissa tapauksissa tarvitaan nykyisiä kuntia pienempiä hallintoalueita, joissa päätetään alueellisista kysymyksistä.

Kokoomus on nykyään johtava puolue kaikissa YTV-kunnissa. Toivottavasti tämän kykypuolueen sisällä päästään riitelystä asialliseen keskusteluun - muuten tämä tärkeä asia ei edisty. Jos Espoon kokoomusjohto ei kykene yhteistyöhön, on asia hoidettava ilman sen myötävaikutusta.